Postauksen tehnyt Pepsiboi päivänä Apr 17, 2024 17:48:07 GMT 2
Apollo Lobos Donovan
Mies | Eluka | Keski-ikäinen |
Muilutus | ||
Pormestarin apulainen | 186 cm | Sopusuhtainen/Lihaksikas |
Maine
Apollo oli menneisyydessä hyvinkin tunnettu maanteitä terrorisoineena rosvojengin johtajana. Miehellä oli tapana pienen ryhmänsä kanssa käydä pahaa-aavistamattomien kulkijoiden päälle ja kiristää turisteja hyvän paikan tullen. Miehen esi-isä oli ollut arvostettu pioneeri Muilutuksen rakentamisessa ja se, miten hänen jälkeläisensä kehtasi turmella maineen rikollisena aiheutti paljon inhoa Muilutuksen asukkaiden parissa.
Nykyisin susieluka on rauhoittunut huomattavasti niistä päivistä. Hän kantaa sukujuuriaan ylpeydellä, ja vaikka tuolla on yhä härnäävä ja pelotteleva puoli, eikä pelkää haastaa riitaa, tunnetaan hänet paremmin pormestarin apulaisena. Suurin osa silti epäilee yhä Apollon vilpittömyyttä, eikä odota tuolta paljoa.
Nykyisin susieluka on rauhoittunut huomattavasti niistä päivistä. Hän kantaa sukujuuriaan ylpeydellä, ja vaikka tuolla on yhä härnäävä ja pelotteleva puoli, eikä pelkää haastaa riitaa, tunnetaan hänet paremmin pormestarin apulaisena. Suurin osa silti epäilee yhä Apollon vilpittömyyttä, eikä odota tuolta paljoa.
Ulkonäkö
Apollo on tumma, karheakarvainen susi, jolla on terävät, punaiset silmät ja häijy virne. Itsevarmuutta miehen olemuksesta ei puutu ja hänellä on hyvin tietävät, vahvat askeleet ja pahaenteisen rento energia, minkä takia hänet jätetään usein omaan arvoonsa. Mustaa turkkia kohentaa siellä täällä hieman vaaleampi harmaa, jota löytyy kuonosta, käsistä ja rinnasta.
Rakenteensa puolesta susi on ketterä. Tuolla ei ole vaikeuksia kiipeillä tai juosta ja tämän takia hän menneisyydessä oli hyvin vaikea saada kiinni. Vaatetuksenaan hän suosii kaikkea, joka vain suinkin voi suojata häntä Muilutuksen rajulta säältä. Tavan mukaan nämä vaatteet tuppaavat olemaan maanläheisiä sävyltään, lukuunottamatta eri värisiä huiveja, joita tuo vaihtelee. Jalkojensa takia hän ei käytä juuri kenkiä, mutta jos aavikon hiekka on erityisen polttavaa, saattaa hän kietoa ne johonkin suojaan.
Mikään huoliteltu susi ei ole. Hänestä näkee, ettei hän vietä suurinta osaa aikaa kaupungissa, koska hän on lähes aina pölyn ja tomun peitossa. Sieltä täältä turkin seasta voi löytää pieniä arpia lukuisten taisteluiden jäljiltä, mutta suurin osa niistä peittyy. Ainoaa pehmeää karvaa miehellä on hänen korvissaan ja päälaellaan.
Luonne
Miehestä on vaikea sanoa yksiselitteisesti, millainen tuo on. Toisaalta Apollo on hyvinkin huumorintajuinen, sosiaalinen ja pitää ihmisten seurasta, mutta toisaalta häntä ei haittaa hieman härnätä ja vetää hännästä sellaisia, jotka hänelle suutaan aukovat tai muuten vain huvittavat häntä. Susi on piikittelevä, vaikka harvemmin tarkoittaa mitään henkilökohtaista sanoiltaan ja jokaista ivaa tuon suusta seuraa aina nauru. Jos toinen ei osaa asiaa ottaa leikillä, lopettaa Apollo, vaikka saattaakin todeta toisen olevan aikamoinen tiukkapipo.
Ilkikurisuudestaan huolimatta Apollo on silti pohjimmiltaan hyvin lojaali ja rehti. Kaukana ovat menneisyyden rikollispäivät, vaikka ei hän varsinaisesti niitä kadu, ja nykyisin susi ottaa hommansa erittäin tosissaan. Hänen tahtonsa on järkkymätön, hän haluaa vain ja ainoastaan parasta Muilutuksen asukkaille, etenkin niille, jotka eivät pysty itseään kannattelemaan samoin tavoin. Pahaa sanaa hän ei suostu kuulemaan pormestarista ja Hurtan haukkuminen onkin varma tapa saada sudelta selkäänsä.
Harvoin Apollo ottaa mitään vakavasti työnsä ulkopuolella, mutta jos suden hymy hyytyy ja tuon saa suuttumaan, on parempi juosta. Menneisyytensä takia miehellä on paha tapa sortua väkivaltaan ratkaisuna ja uhmakkuutta hänestä yhä löytyy. Korkea-arvoiset eivät häntä juuri kiinnosta, vaikka virallisissa tilanteissa hän osaakin pitää suunsa kiinni. Kahdenkesken voi mies kuitenkin sylkäistä suoraan päin naamaa, jos siltä tuntuu.
Tyhmä susieluka ei ole. Hän on oveluutensa avulla selvinnyt monesta tilanteesta ja loppujen lopuksi pitää lukemisesta, kirjanpidosta ja on erinomainen organisoimaan asioita. Kehuja hänen on vaikea ottaa vastaan, etenkään näistä piirteistä, koska hän näkee ne jokseenkin noloina, Muilutuksessa kun ei ole tapana kirjaintoilua arvostaa. Samanaikaisesti susi tietää myös aseista ja osaa käsitellä näitä, vaikka suosii rehellistä nyrkkitappelua.
Lapsia kohtaan Apollo on ystävällinen, lempeä ja opettavainen. Hän haluaa jokaisen nuoren Muilutuksessa kasvavan potentiaaliinsa ja uskoo tulevaisuuden ja rauhan tulevan tulevilta sukupolvilta. Nykyisin mies kantaa ylpeyttä sukujuuristaan, mutta ei syystä tai toisesta opeta näitä omalle tyttärelleen, ellei kyseisestä menneisyydestä ole jotain opittavaa.
Historia
Apollo hylättiin jo vauvana pienehköön orpokotiin Muilutuksen lieppeille. Vaikka tarkoituksena oli luultavasti piilottaa lapsen identiteetti, sana kulki pienessä yhteisössä ja moni tiesi täsmälleen, kenen poika oli ja mikä suku oli kyseessä. Tämän takia Apollo kasvoi hyvin erillään muista. Nuorta lasta muistutettiin usein, etteivät hänen vanhempansa olleet kuolleet katurähinässä tai kunniallisesti, vaan häntä ei oltu yksinkertaisesti haluttu pitää. Äkkipikaisena lapsena Apollo piti puoliaan ja joutui usein tappeluihin nuorempien kanssa, mitä puolestaan orpokodin pitäjät yrittivät rauhoittaa kertomalla pojalle tuon suvusta.
Susieluka sai tietää kuuluvansa erään hyvin kunnioitetun esi-isän sukuun ja että hänen tulisi sen takia olla ylpeä ja käyttäytyä muita paremmin. Totuudella oli kuitenkin vastakkainen vaikutus. Lapsi ei voinut ymmärtää, miksi hänen pitäisi arvostaa sukua, joka oli kääntänyt selkänsä hänelle. Sen häpäisemisestä tuli suorastaan tehtävä pojalle. Hän alkoi aiheuttaa ongelmia, ensin vain paikallisesti ja sitten orpokodin ulkopuolella. Kähveltämistä, ilkivaltaa, tappeluita, mitä vanhemmaksi Apollo tuli, sen enemmän hän niihin sortui.
Jossakin matkan varrella nuori miehenalku alkoi löytää muita kaltaisiaan. Huonoista suvuista tai suvuttomia ulkopuolisia, joista muodostui kuin toinen perhe toisilleen. Karismaattinen Apollo toimi pikkukriminaalien johtajana ja vaikka ajan saatossa useita rauhoittui ja jatkoi elämäänsä muualla, jäi osa rikoksen polulle yhdessä suden kanssa. Apollo lähti orpokodista jo ennen täysi-ikäisyyttä ja eleli kaduilla.
Mitä vanhemmaksi porukka tuli, sen suuremmiksi myös rikokset muuttuivat. Tiukka koodi Apollolla oli tappamisesta, vaikka se olisi usein ollut helpompaa. Siinä, missä hänen esi-isänsä oli arvostettu valloittaja, näki Apollo tuon vain murhaajana, eikä halunnut olla lainkaan samanlainen. Hän peitti uhrien palauttamisen kaupunkiin vain isotteluna ja kovisteluna, sekä muiden nöyryyttämisenä.
Sama ei kuitenkaan pätenyt molemmin puolin. Muilutuksen asukkaat eivät arvostaneet heidän arkeaan häiritsevää sutta tai tämän häiriköintiä, ei ainakaan suurin osa. Siitä huolimatta Apollolla ei ollut aikomustakaan muuttaa tapojaan, ei ainakaan kunnes tuli kaikkia nuoria koskettava asia: Aarnin sota. Luonnollisesti suurin osa Apollon ryhmästä ei ollut kiinnostunut osallistumaan, mutta susi oli erilainen. Moni nuori värväytyi kunnianhimoisina ja Apollosta ei olisi tuntunut oikealta ryöstellä kaupunkia, jossa suurin osa asukkaista oli vain vanhuksia ja kykenemättömiä sotimaan.
Tämän vuoksi rikollisjohtaja värväytyi kaikkien yllätykseksi ja tästä inspiroituneena moni muukin hänen joukostaan seurasi johtajaansa. Sota osoittautui kuitenkin pahemmaksi kuin kukaan nuorista olisi osannut odottaa ja karu totuus maailmasta ja sen menosta hioi Apollon aikaisemmin teräviä piirteitä. Hän joutui viimein tappamaan, näkemään miten hänen ystäviään kaatui ja jokin synkeässä metsässä kauhistutti sutta. Se oli pelkoa, jota tuo ei ollut koskaan ennen tuntenut ja ensimmäistä kertaa elämässään Apollo ymmärsi, mitä hänellä oli hävittävänä.
Kaikki kulminoitui siihen, kun sodan loppupuolella susi haavoittui pahasti. Vieressä oli kranaatti valmiina viemään hänen henkensä, mutta joku vanhus ehti kaapata nuoremman miehen pois, loukaten samalla itsensä. Nainen lähetettiin toipumaan sodasta ja lopulta sota tuli päätökseen Rauhansopimuksen merkeissä. Apollo ei uskonut sen pitävän, mutta otti ilolla vastaan paluun arkeen, joka oli peruuttamattomasti muuttunut.
Vanha rosvojoukko ei ollut enää ennallaan. Moni oli kadonnut metsiin, osa selvinneistä niin poissaolevia, että he pelkäsivät omaa varjoaankin ja loput muuttuneet väkivaltaisiksi ja katkeriksi. Silti, tämä oli ainoa elämä, jota Apollo oli koskaan tiennyt ja hän jatkoi kuten jatkoi. Samoihin aikoihin hänet pelastanut nainen, Hurtta, kruunattiin pormestariksi ja huolimatta kiitollisuudestaan susi käänsi selkänsä uudelle johdolle.
Kaikki kuitenkin muuttui, kun kaikkien vuosien jälkeen hänen seikkailuillaan oli viimein seurauksia. Mies sai kuulla eräältä naiselta olevansa nyt vastasyntyneen tytön isä ja Apollo näki vain kaksi vaihtoehtoa. Joko hän yrittäisi elää rehtiä elämää perheenisänä tai jatkaisi tapojaan rikollisena ja vähäksi aikaa maantierosvo katosikin julkisivusta. Töitä hän ei saanut, eikä kukaan suostunut antamaan mahdollisuutta entiselle rikolliselle, joka oli tehnyt hyvin selväksi mielipiteensä kaikista kaupungin asukkaista ja sen perinteistä.
Tämä loi kitkaa pariskunnan välille, joka alun alkujaankin oli yrittänyt pysyä yhdessä vain lapsen takia. Viimein aasinsilta murtui alta, kun tyttärelle todettiin krooninen sairaus, jonka lääkitseminen oli kallista ja hoitamattomana voisi johtaa kuolemaan. Vailla vaihtoehtoja Apollo palasi vanhan ryhmänsä luo mutta susi onnistui löytämään tiensä muiden luo, eikä vanhaa ystävyyttä voinut rikkoa helpolla. Rötöstely alkoi ja epätoivo ajoi Apollon tekemään julmempia ja julmempia tekoja, eikä hänestä ollut enää estämään rikollisuuden haluisempia tovereitaan. Mikä moraalikoodi joukolla olikaan joskus ollut, oli nyt kadonnut.
Apollon suhde tyttöystäväänsä mureni, mutta hänen tyttärensä sentään sai lääkkeensä ja se oli kaikki, millä oli väliä sudelle. Pormestari ei voinut kuitenkaan sulkea silmiään rikollisjoukon toimille ja lopulta haastoi rosvojohtajan kaksintaisteluun, ehtona se, että tuo lopettaisi toimintansa jos nainen voittaisi. Apollo ei odottanut vanhan naisen olevan mitenkään paha vastus, vaikka tuo suuri ja vahva olikin. Huvittuneena haasteesta hän päätti viihdyttää sitä, mutta ei odottanut oikeasti häviävänsä.
Julkisesti nöyryytettynä ja kaikkien edessä Apollo joutui vannomaan, ettei jatkaisi rikollisia tapojaan, mutta se lupaus ei pitäisi. Kaikesta huolimatta hän jatkoi ja lopulta pormestarin ja rikollisen välille tuli kilpailu siitä, kumpi oli jääräpäisempi. Muilutuksessa ei usein rikollisuudesta välitetty, vaan tällä kertaa muitakin inspiroinut rosvo otettiin väkipakolla kiinni ja tuo lukittiin useaksi päiväksi pormestarin toimistoon kunnes tuo suostuisi puhumaan.
Susieluka taisteli kauan vastaan. Hänellä ei ollut aikaa virua panttivankina, kun hänen tyttärensä tarvitsi apua. Se sama asia kuitenkin ajoi lopulta miehen anelemaan armoa pormestarilta ja selittämään tilanteen. Yllätyksenä Hurtta ei heittänyt miestä oman onnensa nojaan ja lähettänyt tuota Mestajaisten seuraavaksi uhriksi, vaan käski miehen hoitaa ryhmänsä pois pelistä ja palata sitten naisen puheille. Apollo ei nähnyt syytä luottaa sanoihin, mutta pormestari lupasi maksaa tyttären hoidot niin kauan kuin susi tekisi kuten käskettiin.
Ryhmän rikkominen ei ollut helppoa ja Apollon päätös aiheutti eripuraa. Monilla jäsenillä ei ollut mitään paikkaa, minne mennä ja nuo erkanivatkin omaksi joukokseen. Osa kuitenkin pysyi uskollisena johtajalleen ja lopulta Hurtan ovella seisoi joukko eri ikäisiä rikollisia, jotka olivat valmiina parantamaan tapansa, jos mahdollisuus siihen annettaisiin. Ja se annettiin.
Kovalla työllä ja Hurtan avulla Apollo auttoi ystäviään löytämään paikan Muilutuksessa, jotta nuo pärjäisivät. Mies osoitti oma-aloitteisuutta, älykkyyttä ja ihmisymmärrystä, joka vakuutti Hurtan hänen taidoistaan. Viimeinen henkilö, jolla ei paikkaa ollut, oli susieluka itse ja hän ei ollut uskoa korviaan, kun Hurtta tarjosi töitä hänelle avustajanaan. Tässä vaiheessa susi oli velkaa naiselle elämänsä, mutta myös paljon enemmän ja olisi tuntunut väärältä olla suostumatta tarjoukseen. Täten hän otti työn vastaan ja on ollut virassaan jo hyvän tovin.
Trivia
-Apollon tytär on noin 10-vuotias.
-Apollon oikea nimi ei ole Apollo Lobos, mutta hän päätti ottaa sen itselleen orpokodin antaman nimen sijaan.
-Miehellä on yksi Hurtan hampaista kotona koristehyllyssä.
-Apollon oikea nimi ei ole Apollo Lobos, mutta hän päätti ottaa sen itselleen orpokodin antaman nimen sijaan.
-Miehellä on yksi Hurtan hampaista kotona koristehyllyssä.