Postauksen tehnyt Pepsiboi päivänä Mar 5, 2023 15:42:11 GMT 2
Kalmiston Historia
Nykyään Kalmistona tunnettu planeetta oli joskus vain yksi karu kivenmurikka avaruustomun seassa siinä missä moni muukin. Ainoa, mikä erotti kyseisen planeetan muista kaltaisistaan oli sen yllättävän hengityskelpoinen ilma. Tämä ilmiö veti puoleensa ryhmän ihmisiä, jotka olivat aikoinaan lähteneet omalta kotiplaneetaltaan etsimään uusia asuinalueita.
Kivikkoinen maasto ei kuitenkaan osoittautunut sopivaksi viljelysmaaksi sellaisenaan ja täten ihmisten alkoivat tutkimaan tapoja maankaltaistaa aluetta. Syntyivät vesistöt, joista puolestaan sikisivät kasvit ja lopulta eläimet. Koska pohjana oli ihmisten alkuperäinen kotiplaneetta, alkoi alue muistuttaa tätä, joskin omine pikku muutoksineen. Tämä muutos ei jäänyt vain eläimiin, vaan myös ihmiset huomasivat planeetan vaikuttavan heidän voimiinsa ja biologiaansa.
Ensimmäisenä syntyivät evatamit. Erot olivat lähes huomaamattomia ja ihmiset yksinkertaisesti viittasivat uuteen alalajiin “uus-ihmisinä”. Kahden lajin välille ei muodostunut erottelua ja ensimmäiset evatamit kokivat olevansa ihmisiä siinä, missä planeetan ensimmäiset asukitkin. Ajan myötä merkittävämpiä eroja kehittyi, kuten pieniä sarvia tai suuremmat kulmahampaat.
Seuraavaan kehitys sai myös alkunsa planeetan erikoisista voimista. Ihmeellisen ja selittämättömän voimansa takia nimekseen saanut magia imeytyi planeetasta osiin ihmisistä ja loi uuden lajin. Laji sai nimekseen myytti, koska ne muistuttivat muinaisia tekstejä ja olivat kykeneväisiä asioihin, joihin ihmiset tai evatamit eivät olleet. Myytit olivat voimakkaita, mutta heidän alkunsa ihmislajista teki heistä uskollisia ja hyväntahtoisia. Magian löytyminen oli suuri tekijä, joka auttoi ihmisiä työntämään maankaltaistamista yhä pidemmälle.
Vaikka magia auttoi, tarvittiin silti lisää apua. Kenties oikeasti syynä oli se, ettei kukaan voinut valvoa rajoja, että yksinkertaisesti haluttiin vain katsoa, mitä pystyttiin tässä uudessa maailmassa saamaan aikaan. Naturat ja elukat saivat alkunsa kokeista, joissa tutkimuspapereiden mukaan yritettiin hyödyntää eläimien ja kasvien kykyjä maankaltaistamisessa. Elukat tuhoaisivat, naturat tutkisivat maata. Ajan myötä lajit irtautuivat ihmisistä, muuttuen alkuperästään huolimatta yhdeksi planeetan alkuperäislajeista.
Ihmiset olivat onnistuneet saamaan kaiken, mitä halusivat. Planeetta oli asumiskelpoinen ja yhteiskunta kukoisti. Teknologia ja magia kehuivat toisiaan ja kerta toisensa jälkeen rajoja tuli koeteltua. Muut lajit, jotka olivat ajan myötä alkaneet rakastaa tätä planeettaa kuin kotia, huolestuivat magian huolettomasta käytöstä ja sen vaikutuksesta planeettaan. He yrittivät estää ihmisiä. Lukemattomia sotia syttyi lajien välille, kun magia pyrittiin saamaan omiin käsiin, jokaisen uskoessa olevansa edeltäjää parempi.
Lopulta planeetta väsyi voimiensa jatkuvaan laiminlyömiseen. Se antoi osittain anteeksi omille lapsilleen, joiden tarkoitusperät olivat alussa olleet hyvät. Sen sijaan olennon viha kääntyi tunkeilijoiden puoleen. Eräänä päivänä taivas halkesi ja maahan alkoi sataa tuhkaa, joka muutamaa aluetta lukuun ottamatta valtasi koko mantereen. Vesistöt muuttuivat syövyttäväksi, maa kuoli ja mureni jalkojen alta. Ihmiset yrittävät epätoivoisesti paeta turvaan terveille alueille, mutta tuhka satoi yötä päivää kaikkialla. Mukavuudessaan ihmiset olivat unohtaneet, miten enää lähteä, eikä heillä ollut mitään, minne palata.
Ilmiö nimettiin Marrakseksi. Marras pyyhki ihmiset jäljittämättömiin. Jäi vain ikuisesti muuttuva tuhkamaa ja mantereen keskelle jäänyt terve pala maata. Jäljelle jääneet lajit nimesivät mantereen uudelleen Kalmistoksi, olihan se ollut ihmisille heidän hautausmaansa. Kaikesta huolimatta maata oli vähän, eivätkä kaikki voineet jäädä asumaan keskelle Kalmistoa. Ihmiset olivat ennen kuolemaansa puhuneet maista, jotka olivat selvinneet, ja tästä toiveikkaana lähtivät lajit vaeltamaan uhkarohkeasti Tuhkamaan läpi uuden kodin toivossa.
Evatamit voittivat taistelun keskusalueesta. Heitä oli paljon, eikä kilpailua sen takia juuri ollut. Rauhamieliset naturat lähtivät omasta tahdostaan vaeltamaan länteen ja kuin siunauksesta löysivät itselleen puhdasta vettä ja kauniin ranta-alueen, jolle rakentaa uutta. Myytit taas olivat Marraksen myötä menettäneet suurimman osan magiastaan ja olivat asustaneet koko Marraksen ajan mantereen itäosassa, Kaaveen kaupungissa. Kaupunki oli nähnyt parempia päiviä, mutta tuttu ja turvallinen sopi myyteille hyvin. Elukat riitelivät pitkään evatamien kanssa. He joutuivat kuitenkin myöntämään tappionsa ja matkasivat etelään, missä tuhkamaa muuttui ainakin vähän siedettävämmäksi autiomaaksi. Karuihin oloihin tottuneet elukat hyväksyivät alueen uudeksi kodikseen.
Ongelma ei ratkennut vieläkään. Osa elukoista, naturoista ja myyteistä oli jäänyt evatamien joukkoon, puhumattakaan evatamien omasta määrästä. Tämä sekalainen ryhmä oli jäänyt miettimään Marrasta ja alkanut pelkäämään planeettaa. He lähtivät yhdessä vaeltamaan pohjoiseen, missä heitä odotti runsas, rehevä metsä ja paljon puhdasta pohjavettä. Tämän lahjan myötä kansa vannoi suojelevansa heille suotua lahjaa ulkopuolisilta ja sulkivat rajansa muilta.
Pienille asuinalueille alkoi kehittyä kaupunkivaltioita. Yhden kaupunki, joka oli pääasiassa evatamien asuttama, sai huomata saaneensa lyhyen korren. Tilaa oli vähän, eikä maa ollut kovin soveltuvaa viljelyyn sellaisenaan. Jotta he voisivat taata tulevan menestyksen, tuli heidän pyytää apua muilta. Ensimmäisenä evatamit kääntyivät myyttien puoleen. Kaaveen rauniot olivat osoittautuneet rikkaiksi tiedonlähteiksi ja Uus-Kaaveen kaupunki, joka oli ollut hyvin samassa tilanteessa, oli onnistunut solmimaan sopimuksen niin elukoiden Muilutuksen kuin naturojen Marinan kanssa.
Myytit olivat aluksi vastahakoisia tarjoamaan apuaan, eihän Yhdeellä ollut mitään, mitä tarjota. Teknologian myötä Yhde kuitenkin onnistui pystyttämään kasvihuoneita, joista osa tuotoista meni Uus-Kaaveelle. Kaupunkien välille rakennettiin rautatiet kommunikoinnin helpottamiseksi ja kaupunkien välinen muuttoliikenne alkoi myös kasvaa. Evatameja etenkin muutti pois Yhdeen ahtaasta kaupungista.
Kaikki sujui kohtalaisen hyvin vähän aikaa, mutta Muilutuksessa evatameja kohtaan oltiin vähintäänkin apaattisia. Sama ilmiö toistui toisin päin Yhdessä, ja kahden kaupungin välit tulehtuivat aina siihen asti, että Yhde julisti sodan Muilutukselle. Marina pysyi puolueettomana, eikä halunnut sotkeutua kahden muun kaupungin sotaan lainkaan. Uus-Kaave taas pysyi puolueettomana, mutta myi sotakalustoa molemmille puolille tarpeen mukaan, vaurastuen samalla.
Sota jatkui jonkin aikaa kunnes puolin ja toisin taistelun pitkittyminen näytti pahalta. Niinpä Yhde lopulta myöntyi rauhanneuvotteluihin kolmen muun kaupunkivaltion kanssa löytääkseen ratkaisun, joka miellyttäisi kaikkia. Rauhanneuvotteluissa katse siirtyi kohti pohjoista, jossa Aarnin pieni kylä oli saanut elää rauhassa ilman ulkopuolista vaikutusta jo liian pitkään. Pinta-alaa ja metsää oli paljon ja neljä muuta kaupunkia päättivät jakaa alueen neljään osaan ja vallata Aarnin, jotta tilaa ja materiaaleja riittäisi kaikille ja yhteinen vihollinen auttaisi muita kaupunkeja tulemaan yhteen.
Rankat talvet ja pieni asukasluku olivat heikentäneet Aarnin kylää ja hyökkäyksen alkaessa olivat siellä asuvat humanoidit yllätyksen uhreja. Kaupunki taisteli ja piti puoliaan muita valtioita vastaan, mutta teknologian puute alkoi pian syventää eroja metsän kansan ja suurkaupunkien välillä. Koska suurin osa viljelysmaasta meni sotimiseen ja talvet olivat rankkoja, joutuivat aarnilaiset turvautumaan kannibalismiin selvitäkseen. He uskoivat jo hävinneensä sodan, kun metsän läpi rynnäköivät joukot alkoivat kadota kerta toisensa jälkeen. Metsä oli asettanut itsensä hyökkääjien ja asukkaiden väliin.
Ilmiön toistuminen uudestaan ja uudestaan heikensi neljää hyökkääjää tarpeeksi, jotta nuo luopuivat suorasta hyökkäyksestä ja sen sijaan sallivat Aarnin pysyä itsenäisenä, jos tuo liittyisi kauppaliittoon muiden kanssa. Kaupunki joutui myöntymään säädöksiin ja avaamaan rajansa ulkopuolisille ja pian junarata toi mukanaan uutta kansaa kiinnostuneita näkemään salamyhkäisen kylän omin silmin.
Sittemmin rauha on vallinnut, mutta historian jättämät jäljet paistavat yhä kaupunkien suhtautumisessa toisiinsa ja resurssit ovat rajallisia. On vain ajan kysymys, koska seuraava riita saattaa syntyä viiden valtion välille.
Tiivistettynä:
Nykyään Kalmistona tunnettu planeetta oli joskus vain yksi karu kivenmurikka avaruustomun seassa siinä missä moni muukin. Ainoa, mikä erotti kyseisen planeetan muista kaltaisistaan oli sen yllättävän hengityskelpoinen ilma. Tämä ilmiö veti puoleensa ryhmän ihmisiä, jotka olivat aikoinaan lähteneet omalta kotiplaneetaltaan etsimään uusia asuinalueita.
Kivikkoinen maasto ei kuitenkaan osoittautunut sopivaksi viljelysmaaksi sellaisenaan ja täten ihmisten alkoivat tutkimaan tapoja maankaltaistaa aluetta. Syntyivät vesistöt, joista puolestaan sikisivät kasvit ja lopulta eläimet. Koska pohjana oli ihmisten alkuperäinen kotiplaneetta, alkoi alue muistuttaa tätä, joskin omine pikku muutoksineen. Tämä muutos ei jäänyt vain eläimiin, vaan myös ihmiset huomasivat planeetan vaikuttavan heidän voimiinsa ja biologiaansa.
Ensimmäisenä syntyivät evatamit. Erot olivat lähes huomaamattomia ja ihmiset yksinkertaisesti viittasivat uuteen alalajiin “uus-ihmisinä”. Kahden lajin välille ei muodostunut erottelua ja ensimmäiset evatamit kokivat olevansa ihmisiä siinä, missä planeetan ensimmäiset asukitkin. Ajan myötä merkittävämpiä eroja kehittyi, kuten pieniä sarvia tai suuremmat kulmahampaat.
Seuraavaan kehitys sai myös alkunsa planeetan erikoisista voimista. Ihmeellisen ja selittämättömän voimansa takia nimekseen saanut magia imeytyi planeetasta osiin ihmisistä ja loi uuden lajin. Laji sai nimekseen myytti, koska ne muistuttivat muinaisia tekstejä ja olivat kykeneväisiä asioihin, joihin ihmiset tai evatamit eivät olleet. Myytit olivat voimakkaita, mutta heidän alkunsa ihmislajista teki heistä uskollisia ja hyväntahtoisia. Magian löytyminen oli suuri tekijä, joka auttoi ihmisiä työntämään maankaltaistamista yhä pidemmälle.
Vaikka magia auttoi, tarvittiin silti lisää apua. Kenties oikeasti syynä oli se, ettei kukaan voinut valvoa rajoja, että yksinkertaisesti haluttiin vain katsoa, mitä pystyttiin tässä uudessa maailmassa saamaan aikaan. Naturat ja elukat saivat alkunsa kokeista, joissa tutkimuspapereiden mukaan yritettiin hyödyntää eläimien ja kasvien kykyjä maankaltaistamisessa. Elukat tuhoaisivat, naturat tutkisivat maata. Ajan myötä lajit irtautuivat ihmisistä, muuttuen alkuperästään huolimatta yhdeksi planeetan alkuperäislajeista.
Ihmiset olivat onnistuneet saamaan kaiken, mitä halusivat. Planeetta oli asumiskelpoinen ja yhteiskunta kukoisti. Teknologia ja magia kehuivat toisiaan ja kerta toisensa jälkeen rajoja tuli koeteltua. Muut lajit, jotka olivat ajan myötä alkaneet rakastaa tätä planeettaa kuin kotia, huolestuivat magian huolettomasta käytöstä ja sen vaikutuksesta planeettaan. He yrittivät estää ihmisiä. Lukemattomia sotia syttyi lajien välille, kun magia pyrittiin saamaan omiin käsiin, jokaisen uskoessa olevansa edeltäjää parempi.
Lopulta planeetta väsyi voimiensa jatkuvaan laiminlyömiseen. Se antoi osittain anteeksi omille lapsilleen, joiden tarkoitusperät olivat alussa olleet hyvät. Sen sijaan olennon viha kääntyi tunkeilijoiden puoleen. Eräänä päivänä taivas halkesi ja maahan alkoi sataa tuhkaa, joka muutamaa aluetta lukuun ottamatta valtasi koko mantereen. Vesistöt muuttuivat syövyttäväksi, maa kuoli ja mureni jalkojen alta. Ihmiset yrittävät epätoivoisesti paeta turvaan terveille alueille, mutta tuhka satoi yötä päivää kaikkialla. Mukavuudessaan ihmiset olivat unohtaneet, miten enää lähteä, eikä heillä ollut mitään, minne palata.
Ilmiö nimettiin Marrakseksi. Marras pyyhki ihmiset jäljittämättömiin. Jäi vain ikuisesti muuttuva tuhkamaa ja mantereen keskelle jäänyt terve pala maata. Jäljelle jääneet lajit nimesivät mantereen uudelleen Kalmistoksi, olihan se ollut ihmisille heidän hautausmaansa. Kaikesta huolimatta maata oli vähän, eivätkä kaikki voineet jäädä asumaan keskelle Kalmistoa. Ihmiset olivat ennen kuolemaansa puhuneet maista, jotka olivat selvinneet, ja tästä toiveikkaana lähtivät lajit vaeltamaan uhkarohkeasti Tuhkamaan läpi uuden kodin toivossa.
Evatamit voittivat taistelun keskusalueesta. Heitä oli paljon, eikä kilpailua sen takia juuri ollut. Rauhamieliset naturat lähtivät omasta tahdostaan vaeltamaan länteen ja kuin siunauksesta löysivät itselleen puhdasta vettä ja kauniin ranta-alueen, jolle rakentaa uutta. Myytit taas olivat Marraksen myötä menettäneet suurimman osan magiastaan ja olivat asustaneet koko Marraksen ajan mantereen itäosassa, Kaaveen kaupungissa. Kaupunki oli nähnyt parempia päiviä, mutta tuttu ja turvallinen sopi myyteille hyvin. Elukat riitelivät pitkään evatamien kanssa. He joutuivat kuitenkin myöntämään tappionsa ja matkasivat etelään, missä tuhkamaa muuttui ainakin vähän siedettävämmäksi autiomaaksi. Karuihin oloihin tottuneet elukat hyväksyivät alueen uudeksi kodikseen.
Ongelma ei ratkennut vieläkään. Osa elukoista, naturoista ja myyteistä oli jäänyt evatamien joukkoon, puhumattakaan evatamien omasta määrästä. Tämä sekalainen ryhmä oli jäänyt miettimään Marrasta ja alkanut pelkäämään planeettaa. He lähtivät yhdessä vaeltamaan pohjoiseen, missä heitä odotti runsas, rehevä metsä ja paljon puhdasta pohjavettä. Tämän lahjan myötä kansa vannoi suojelevansa heille suotua lahjaa ulkopuolisilta ja sulkivat rajansa muilta.
Pienille asuinalueille alkoi kehittyä kaupunkivaltioita. Yhden kaupunki, joka oli pääasiassa evatamien asuttama, sai huomata saaneensa lyhyen korren. Tilaa oli vähän, eikä maa ollut kovin soveltuvaa viljelyyn sellaisenaan. Jotta he voisivat taata tulevan menestyksen, tuli heidän pyytää apua muilta. Ensimmäisenä evatamit kääntyivät myyttien puoleen. Kaaveen rauniot olivat osoittautuneet rikkaiksi tiedonlähteiksi ja Uus-Kaaveen kaupunki, joka oli ollut hyvin samassa tilanteessa, oli onnistunut solmimaan sopimuksen niin elukoiden Muilutuksen kuin naturojen Marinan kanssa.
Myytit olivat aluksi vastahakoisia tarjoamaan apuaan, eihän Yhdeellä ollut mitään, mitä tarjota. Teknologian myötä Yhde kuitenkin onnistui pystyttämään kasvihuoneita, joista osa tuotoista meni Uus-Kaaveelle. Kaupunkien välille rakennettiin rautatiet kommunikoinnin helpottamiseksi ja kaupunkien välinen muuttoliikenne alkoi myös kasvaa. Evatameja etenkin muutti pois Yhdeen ahtaasta kaupungista.
Kaikki sujui kohtalaisen hyvin vähän aikaa, mutta Muilutuksessa evatameja kohtaan oltiin vähintäänkin apaattisia. Sama ilmiö toistui toisin päin Yhdessä, ja kahden kaupungin välit tulehtuivat aina siihen asti, että Yhde julisti sodan Muilutukselle. Marina pysyi puolueettomana, eikä halunnut sotkeutua kahden muun kaupungin sotaan lainkaan. Uus-Kaave taas pysyi puolueettomana, mutta myi sotakalustoa molemmille puolille tarpeen mukaan, vaurastuen samalla.
Sota jatkui jonkin aikaa kunnes puolin ja toisin taistelun pitkittyminen näytti pahalta. Niinpä Yhde lopulta myöntyi rauhanneuvotteluihin kolmen muun kaupunkivaltion kanssa löytääkseen ratkaisun, joka miellyttäisi kaikkia. Rauhanneuvotteluissa katse siirtyi kohti pohjoista, jossa Aarnin pieni kylä oli saanut elää rauhassa ilman ulkopuolista vaikutusta jo liian pitkään. Pinta-alaa ja metsää oli paljon ja neljä muuta kaupunkia päättivät jakaa alueen neljään osaan ja vallata Aarnin, jotta tilaa ja materiaaleja riittäisi kaikille ja yhteinen vihollinen auttaisi muita kaupunkeja tulemaan yhteen.
Rankat talvet ja pieni asukasluku olivat heikentäneet Aarnin kylää ja hyökkäyksen alkaessa olivat siellä asuvat humanoidit yllätyksen uhreja. Kaupunki taisteli ja piti puoliaan muita valtioita vastaan, mutta teknologian puute alkoi pian syventää eroja metsän kansan ja suurkaupunkien välillä. Koska suurin osa viljelysmaasta meni sotimiseen ja talvet olivat rankkoja, joutuivat aarnilaiset turvautumaan kannibalismiin selvitäkseen. He uskoivat jo hävinneensä sodan, kun metsän läpi rynnäköivät joukot alkoivat kadota kerta toisensa jälkeen. Metsä oli asettanut itsensä hyökkääjien ja asukkaiden väliin.
Ilmiön toistuminen uudestaan ja uudestaan heikensi neljää hyökkääjää tarpeeksi, jotta nuo luopuivat suorasta hyökkäyksestä ja sen sijaan sallivat Aarnin pysyä itsenäisenä, jos tuo liittyisi kauppaliittoon muiden kanssa. Kaupunki joutui myöntymään säädöksiin ja avaamaan rajansa ulkopuolisille ja pian junarata toi mukanaan uutta kansaa kiinnostuneita näkemään salamyhkäisen kylän omin silmin.
Sittemmin rauha on vallinnut, mutta historian jättämät jäljet paistavat yhä kaupunkien suhtautumisessa toisiinsa ja resurssit ovat rajallisia. On vain ajan kysymys, koska seuraava riita saattaa syntyä viiden valtion välille.
Tiivistettynä:
-Aikoinaan hyvin karu planeetta, jolle ihmiset laskeutuivat ja alkoivat maankaltaistaa erilaisella teknologialla.
-Tämä johti eri lajien muodostumiseen. Ensin evatamit, sitten myytit ja lopulta naturat ja elukat.
-Lajit elivät alussa suhteellisessa harmoniassa, vaikka naturat ja elukat olivat enemmän tarkoitettu fyysiseen työhön ja maankaltaistuksen avittamiseen.
-Alkukantaiset teknologiat perittiin ihmisiltä ja niitä ajan saatossa alettiin kehittää.
-Myyttien syntymisen myötä löydettiin magiaa. Magialla pystyttiin muokkaamaan maata paljon helpommin, mutta ihmiset eivät ottaneet huomioon käyttämiensä voimien arvaamattomuutta.
-Syntyi riita magian omistajuudesta, mikä johti lukemattomiin sotiin.
-Magian huoleton käyttö ja sota suututti planeetan, joka hyökkäsi ihmisiä vastaan.
-Marrakseksi nimitetty tapahtuma hapatti maata, muutti veden syövyttäväksi ja alkoi sataa tuhkaa, joka sairastutti ihmiset.
-Planeetan omaksi valitsemansa kansat selvisivät, mutta ihmiset kuolivat sukupuuttoon ja magia muuttui voimattomaksi. Marras otti koville kuitenkin kaikille.
-Marraksen jäljiltä oli enää muutama pieni alue, joita pystyi asuttamaan. Tästä vähäisestä maasta tuli riitoja jäljelle jääneiden ryhmien välille.
-Kansat vaelsivat kunnes kukin löysi itselleen alueen.
-Myytit olivat jo valmiiksi idässä entisen kaupungin raunioissa. Alue sai nimen Uus-Kaave edeltäjänsä mukaan. Moni teknologian osa oli selvinnyt Marraksesta, joten myyteillä oli etulyöntiasema.
-Elukat lähtivät etelään, missä tuhkamaa muuttui autiomaaksi. Vaikka alue oli karua, se sopi kestäville elukoille, jotka huomasivat maan olevan yllättävän mineraalirikas.
-Naturat lähtivät länteen, kohti rannikkoa, jossa oli vielä hieman puhdasta vettä. He asettuivat rauhanomaisesti aloilleen ja alkoivat rakentaa vanhoihin raunioihin uutta.
-Pohjoiseen lähti sekalainen ryhmä erilaisia humanoideja, jotka olivat ottaneet Marraksesta opin. He pelkäsivät planeetan suuttuvan jälleen ja hylkäsivät ihmisten jättämät aatteet, ja löysivät kuin siunauksen myötä pohjoisesta suuren metsän. Kansa vannoi suojelevansa metsää ja luontoa ulkopuolisilta voimilta ja sulkeutui pois muusta maailmasta.
-Kaiken keskelle jäi suuren määränsä takia taistelun voittaneet evatamit. He olivat ajaneet muut lajit pois Kalmiston keskustasta, jossa ennen oli sijainnut suurkaupunki. Asiat kuitenkin kävivät hankalaksi, kun evatamit huomasivat saaneensa lyhyen korren. Itse maata oli hyvin vähän ja heitä oli paljon. Resursseista tuli äkkiä pulaa ja evatamit joutuivat neuvottelemaan muiden alueiden kanssa selviytyäkseen.
-Evatamit solmivat sopimuksen myyttien kanssa ja saivat näiltä teknologiaa. Myytit puolestaan olivat solmineet sopimuksen niin naturojen kuin elukoidenkin kanssa. Täten myyteillä oli hyvin resursseja teknologiaan ja tehdastoimintaan ja neuvotteluiden kautta evatamit saivat näitä samoja palveluita myös.
-Evatameilla ei kuitenkaan ollut paljoa, mitä antaa takaisin ja loivat nopeasti myyttien antamasta teknologiasta kasvihuoneita. Tämä vei huomattavasti osan evatamien asumuksia ja heitä muutti suurin määrin Uus-Kaaveeksi nimettyyn kaupunkiin.
-Myytit ottivat vastaan työläiset ja Uus-Kaaveen kautta evatameja siirtyi myös Muilutukseen ja Marinaan.
-Evatameja ei ensin otettu kovin avoimesti vastaan ja Yhdeen ulkopuolella asuvien evatamien kohtelu sytytti sodan Yhden ja Muilutuksen välille.
-Sota söi resursseja ja Uus-Kaave kieltäytyi ottamasta puolta sodassa, myyden molemmille osapuolille teknologiaa.
-Marina pysyi erossa taistelusta, mutta osallistui rauhanneuvotteluihin.
-Rauhanneuvotteluissa huomio kiinnitettiin pohjoiseen, missä Aarni oli saanut olla kohtalaisen rauhassa.
-Aarni oli rehevän maansa takia kehittynyt hyvin maanviljelyyn, mutta asukkaiden määrä oli pieni rankkojen talvien ja teknologian ja ruuan puutteen takia.
-Rauhansopimuksessa neljä muuta kaupunkia jakoivat Aarnin salaa neljään osaan itselleen ja hyökkäsivät yhdessä saadakseen osan tervettä maata ja metsää itselleen.
-Aarni taisteli vastaan ja kumma kyllä metsä pysyi koskemattomana, vaikka kansa itse ei voinut samaa sanoa. Jo vähäiset luvut laskivat ennestään ja sota kesti useamman vuoden. Talven tullessa Aarnin asukkaat joutuivat turvautumaan toistensa syömiseen, koska viljelysmaa oli muutettu sotatantereeksi ja talvi peitti maata.
-Voitto tuntui jo varmalta, kun yllättävää kyllä hyökkääjien joukot alkoivat kaatua ilman syytä. Tämä toistui niin monta kertaa, että sota alkoi olla turhaa molemminpuolisesti.
-Aarni pakotettiin mukaan rauhanneuvotteluihin ja luotiin sopimus, jonka mukaan heidän tulisi tulla mukaan muiden kaupunkien kauppaliittoon, jottei sota jatkuisi.
-Aarni suostui vastahakoisesti, mutta on sen jälkeen joutunut avaamaan porttinsa ulkopuolisille.
-Viiden kaupunkivaltion välille rakennettiin junarata helpottamaan kaupankäyntiä ja kulkua. Junaratojen varrelle kehittyi myös maanteitä ja täten majataloja.
-Kaupunkivaltiot ovat sittemmin pitäneet rauhaa yllä, mutta historian haamut ja resurssien puute luovat yhä kireää tunnelmaa tiettyjen ryhmien välille.
Rauhansopimuksen Säännöt
1. Toisen kaupunkivaltion kimppuun käyminen ilman asiallista syytä ja muiden kaupunkien konsultoimista on sotarikos, minkä takia kaupunki joutuu kauppasaartoon.
2. Magian tutkiminen millään tasolla on kielletty, koska se saattaisi aiheuttaa lisää sotia kuten menneessä.
3. Jokainen kaupunkivaltio on pakonalainen jakamaan osan päävientituotteistaan muiden valtioiden kanssa, eikä hintoja saa nostaa kohtuuttomasti eriarvoisuuden estämiseksi.
4. Kaikilla lajeilla on oikeus tulla kohdelluksi tasa-arvoisina.
5. Junaraiteiden tai julkisten kulkuteiden estäminen tai vahingoittaminen johtaa kansainväliseen tuomioistuimeen.
6. Kaikki tulevat neuvottelut ja sovittelut tulee selvittää Yhden kaupungissa.
7. Yhden kaupunki on ehdottomasti puolueeton sotatilanteen syttyessä.
8. Liitosta irtisanoutuminen johtaa kauppasaartoon ja/tai rajatulleihin.
9. Muiden kaupunkivaltioiden resurssien vahingoittaminen johtaa kansainväliseen tuomioistuimeen.
10. Muualta muuttanut vanki voidaan valtion pyynnöstä palauttaa kotikaupunkiinsa tuomittavaksi.
11. Tekoälyn kehittäminen tietoisuuteen asti on ehdottomasti kielletty muinaisiin teksteihin perustuen.
12. Toisen kaupunkivaltion hallintoasioihin puuttuminen nähdään diplomaattisena ristiriitana ja tulee selvittää erillisessä turvanselvityksessä.