Postauksen tehnyt kuunsirpale päivänä Mar 13, 2023 22:02:10 GMT 2
Hahmokaavake
Nimi
Nimi
Xefikete
Sukupuoli
Sukupuoli
Mies
Ikä
Ikä
Aikuinen
Laji
Laji
Eluka
Tiikeri (kultainen värivariaatio) x Aavikkoilves
Kotikaupunki
Tiikeri (kultainen värivariaatio) x Aavikkoilves
Kotikaupunki
Yhde
Nykyinen kotikaupunki
Nykyinen kotikaupunki
Uus-Kaave
Ryhmittymä
Ryhmittymä
-
Työ
Työtön (karkulainen)
Ääninäyte
Maine
Muiden korviin maine tuskin on kirinyt, mutta Lazarus Sulyvahnille työskenteleville varmasti tuttu kun tuon tiloista pääsi karkaamaan. Eikä tietoisesti ainakaan tee itsestään mitään numeroa
Suhteet
Positiiviset: Alcrush
Neutraalit:
Negatiiviset: (Lazarus Sulyvahn, ei tiedä nimeltä)
Mielipiteet
(Lazarus): Pelkää yli kaiken
Alcrush: Herätti luottamusta tapaamisella ja pääsi epäsuorasti tuon avulla vaihtamaan kaupunkia
Mielipiteet
(Lazarus): Pelkää yli kaiken
Alcrush: Herätti luottamusta tapaamisella ja pääsi epäsuorasti tuon avulla vaihtamaan kaupunkia
Ulkonäkö
(pelaaja tekee hienomman kuvan joskus ;3)
Pituus: 177cm
Kapearakenteinen ja kissamaisen virtaviivainen, joka usein hukkuu astetta isompiin vaatteisiin. Xefiketen kehoa peittää lyhyt turkis, jonka sävyt vaihtelevat kauniin kullanhohtoisesta ruskeampiin sävyihin. Lisää elukamaista ulkomuotoa tukevat pitkä häntä, kissamaiset jalat ja myös päässä olevat pitkät korvat. Hiukset ovat oranssit, taipuvat ylemmäs niskassa ja ovat tuuheat sekä ilmavat. Niiden takaosa on valkea ja lyhenee niin sanotun mulletin tapaisesti. Tämä pitkäksi jäävä osa on aina letillä ja niinä harvoina hetkinä, kun mies pitäisi sitä auki on pitkäksi jäävä osuus harvinaisen kihara. Otsahiuksissa puolestaan menee tummempi raita.
Muualla kehossa Xefillä on symmetriset kuviot sekä raidat paitsi kasvoissa. Vasemmalla puolella kasvoja tuolla on valkoiset leveät raidat kun taas oikealla puolella kasvoja kaksi kullansävyistä ja pari tummempaa. Keskellä kasvoja menee tummempi raita kohti otsaa. Kasvojen piirteet ovat pehmeät, jopa kauniin sirot. Suuret ja raskaat silmät luovat melankolisen katseen nuoren miehen kasvoille.
Silmien sävy on viherkeltaiset kissamisilla pupilleilla. Tosin toisella puolella kasvoja on kyberteknologian avulla muutettu silmää. Vasemman puolen silmän pupilli on normaalin tumman sijaan kirkkaan turkoosi ja saman puolen ohimolla liikkuu samaa sävyä oleva ‘juova’.
Pukeutumistyyli ei vaihdu kovin usein ja nykyisetkin vaatteet ovat varmaan jostain varastetut. Xefikete on kerrospukeutunut muutamaan otteeseen. Alimaisena tuolla on tumma body suitin kaltainen, joka vasemmalta puolelta jättää lantiota paljaaksi ja johon on laaja huppu kiinnitetty. Löysemmät housut roikkuvat puolittaisesti elukan yllä, jotka löyhästi kai pysyvät ylhäällä henkseleiden kaltaisten remmien avulla. Päällimmäisenä kerroksena Xefiketellä on kirkas lyhyt takki, jossa on suuret hihat. Takissa on jokunen tumma remmi. Vaihtelevasti Xefikete pitää hanskoja ja saappaita.
Ulkona liikkuessa Xefiketellä on usein huppu päässä ja kasvoilla ledivaloin varustettu maski.
Pituus: 177cm
Kapearakenteinen ja kissamaisen virtaviivainen, joka usein hukkuu astetta isompiin vaatteisiin. Xefiketen kehoa peittää lyhyt turkis, jonka sävyt vaihtelevat kauniin kullanhohtoisesta ruskeampiin sävyihin. Lisää elukamaista ulkomuotoa tukevat pitkä häntä, kissamaiset jalat ja myös päässä olevat pitkät korvat. Hiukset ovat oranssit, taipuvat ylemmäs niskassa ja ovat tuuheat sekä ilmavat. Niiden takaosa on valkea ja lyhenee niin sanotun mulletin tapaisesti. Tämä pitkäksi jäävä osa on aina letillä ja niinä harvoina hetkinä, kun mies pitäisi sitä auki on pitkäksi jäävä osuus harvinaisen kihara. Otsahiuksissa puolestaan menee tummempi raita.
Muualla kehossa Xefillä on symmetriset kuviot sekä raidat paitsi kasvoissa. Vasemmalla puolella kasvoja tuolla on valkoiset leveät raidat kun taas oikealla puolella kasvoja kaksi kullansävyistä ja pari tummempaa. Keskellä kasvoja menee tummempi raita kohti otsaa. Kasvojen piirteet ovat pehmeät, jopa kauniin sirot. Suuret ja raskaat silmät luovat melankolisen katseen nuoren miehen kasvoille.
Silmien sävy on viherkeltaiset kissamisilla pupilleilla. Tosin toisella puolella kasvoja on kyberteknologian avulla muutettu silmää. Vasemman puolen silmän pupilli on normaalin tumman sijaan kirkkaan turkoosi ja saman puolen ohimolla liikkuu samaa sävyä oleva ‘juova’.
Pukeutumistyyli ei vaihdu kovin usein ja nykyisetkin vaatteet ovat varmaan jostain varastetut. Xefikete on kerrospukeutunut muutamaan otteeseen. Alimaisena tuolla on tumma body suitin kaltainen, joka vasemmalta puolelta jättää lantiota paljaaksi ja johon on laaja huppu kiinnitetty. Löysemmät housut roikkuvat puolittaisesti elukan yllä, jotka löyhästi kai pysyvät ylhäällä henkseleiden kaltaisten remmien avulla. Päällimmäisenä kerroksena Xefiketellä on kirkas lyhyt takki, jossa on suuret hihat. Takissa on jokunen tumma remmi. Vaihtelevasti Xefikete pitää hanskoja ja saappaita.
Ulkona liikkuessa Xefiketellä on usein huppu päässä ja kasvoilla ledivaloin varustettu maski.
Luonne
Varautunut, hiljainen
Xefiketen on vaikea muodostaa minkään tason luottamusta kehenkään ja tuo elää melkein jatkuvassa valppaus tilassa. Ei hän ole varma ovatko ne laboratorion ihmiset oikeasti perässä mutta siihen paranoiaan hän ainakin uskoo, minkä vuoksi nuori mies yrittää pysyä liikkeessä eikä jäädä kovin pitkäksi aikaa asuttamaan yhteen paikkaan.
Enimäkseen eluka välttelee kontakteja toisiin ja silloin kun liikkuu muiden ilmoilla niin suuri huppu on vedetty visusti päähän ja yleensä kasvoilla on myös maski. Varautuneisuus vaikuttaa myös siihen, että Xefikete on hiljainen ja varoo sanoja. Ehkä sekin ettei eluka ole oppinut niin laajaa sanavarastoa tai kaikkia ‘normaaleja’ kanssakäymisen tapoja, sillä lapsuus ja nuoruus tuo kasvoi epätavanomaisissa ympäristöissä.
Tämän vuoksi Xefillä on vaikeuksia käsitellä vahvoja tunteita ja usen kun jotain uutta tapahtuu tai mies ei tiedä miten reagoida on ensimäine vaisto lähteä tilanteesta. Ja se kuinka tökerö on niissä vähäisissä kanssakäymisissä niin saa vain elukan arkailemaan enemmän. Mutta surullisesti on Uusi-Kaave ainoa minkä nuori mies tietää eikä siksi lähde sieltä pois. Muusta tai yhtään sen paremmastakaan tuo ei tiedä.
Enimäkseen eluka välttelee kontakteja toisiin ja silloin kun liikkuu muiden ilmoilla niin suuri huppu on vedetty visusti päähän ja yleensä kasvoilla on myös maski. Varautuneisuus vaikuttaa myös siihen, että Xefikete on hiljainen ja varoo sanoja. Ehkä sekin ettei eluka ole oppinut niin laajaa sanavarastoa tai kaikkia ‘normaaleja’ kanssakäymisen tapoja, sillä lapsuus ja nuoruus tuo kasvoi epätavanomaisissa ympäristöissä.
Tämän vuoksi Xefillä on vaikeuksia käsitellä vahvoja tunteita ja usen kun jotain uutta tapahtuu tai mies ei tiedä miten reagoida on ensimäine vaisto lähteä tilanteesta. Ja se kuinka tökerö on niissä vähäisissä kanssakäymisissä niin saa vain elukan arkailemaan enemmän. Mutta surullisesti on Uusi-Kaave ainoa minkä nuori mies tietää eikä siksi lähde sieltä pois. Muusta tai yhtään sen paremmastakaan tuo ei tiedä.
Menneisyys
SV: ‘Ihmiskauppa lapsilla ja ihmiskokeita’
Syntyi mitäänsanomattomalle köyhäillistön naiselle aavistuksen hämärissä olosuhteissa. Lapsuusvuotensa Xefikete kasvoi äitinsä helmoissa huonoissa olosuhteissa. Ja nykypäivänä muistot äidistä ovat kuin sankan sumun peitossa. Isästään ei nuori mies myöskään tiedä, vain muistaa hämärästi kuinka äitinsä jatkuvasti mainitsi kyseisen miehen olevan tärkeä ja ‘hyvä mies’.
Eräänä päivänä kodissa, joka oli ahdas pieni koppi oikeastaan, odotti eriskummallisia henkilöitä. Äitikin oli noiden kanssa. Silloinen vielä pieni lapsi oli varsin hämillään miksi hienosti pukeutuneet, tai hienommin, pukeutuneet olivat täällä. Se oli viimeinen kerta, kun Xefikete näki äitinsä. Todellisuus oli, että äitinsä oli myynyt lapsensa eteenpäin vakuuttaen, että tuon isä kyllä haluaisi poikansa kotiin. Mitä muita valheita siinä syötettiinkään niin riistettiin lapsi äidiltä jonnekin täysin tuntemattomaan.
“Tämä on uusi kotisi”, Xefiketelle sanottiin, kun tuo tuotiin tilaan missä oli muitakin nuoria lapsia. Kaikenlaisia ja näköisiä. Siellä nuorikko sai ruokaa, lämpöä ja katon pään päälle. Ei ollut likaista eikä ahdasta. Silti se ei ollu paikka missä nuori ikinä koki olevansa turvassa. Vähitellen tovereita alkoi kadota eikä Xefikete tiennyt minne. Oli myös hankala tietää kuinka kauan sitä jo oli tuolla ollut. Vuosia?
Xefikete alkoi olla jo aikuisuuden kynnyksellä, kunnes viimein tuli hänen aikansa. Kovin paikan muut henkilöt pahoittelivat kuinka tässä oli näin pitkään mennyt. Seuraavaksi hänet vietiin valkeaan huoneeseen, joka näytti jonkinsortin operaatio huoneelta. Hyvin nopeasti siitä muodostui paikka mihin eluka ei ikinä haluaisi takaisin. Silloin Xefiketelle operoitiin toinen silmä ja se oli aivan hirveää. Ja ainoa mitä siitä muistaisi on kipu ja jyskyttävä kuumuus päässä. Ainoastaan toinen silmä operoitiin, sillä siitä toipuminen oli pitkä prosessi ja uuteen ‘lisäosaan’ tottuminen oli omaansa.
Xefikete halusi pois, hän ei halunnut palata siihen huoneeseen. Tiedä minne kaikki muutkin olivat kadonneet totuuden valkeutumisen jälkeen. Mihin hän menisi? Missä hän edes oli? Ihan sama mutta hän halusi täältä pois.
Kerrankin matkassa oli jotain hyvää tuuria, halu selviytyä mutta kaikki se varmasti vielä saisi hänet kiinni. Se oli ensi kosketus oikeaan maailmaan, kun laboratorion sijaan vastassa oli kirkkaat valot ja vilkas kaupunki. Ainakin sellaiseen tottumattoman silmille. Se oli kieltämättä voimakas ärtymysten lataus, joka iskeytyi kasvoille. Oli ääniä, korkeita ja täysin tuntemattomia. Ihan liikaa valoja. Muunnellun silmän kanssa ympäristöön oli vaikkea orientoitua ja pitkäkorvainen huomasi vain itkevänsä pimeän kujan varjoissa. Oliko tämä kaikki sittenkään parempaa. Ensimäiset vapaat päivät olivat kaikista hirveimmät.
Hän oli väsynyt ja uupunut. Kai jotenkin jo turtunut kaikkiin ärsykkeisiin ympärillä. Sitten läheltä kuului vanhemman naisen ääni. Eikä eluka vastustellut, kun tuo hänet auttoi ylös likaisesta maasta. Jonnekin huoneeseen vietiin. Mutta se ei ollut valkea. Vaikutti kodilta, vaikka pieni sekä hämärä olikin. Vanhempi muori tarjosi ruokaa ja huolehti puhtaan kerraston elukan ympärille. Ja nukkumaan päästessä Xefi pysyi untenmailla yli vuorokauden.
Elämään ja arkeen opettelu alkoi uudestaan mutta ainakaan tuo vanhempi natura ei ollut ajamassa surkeaa tapausta pois. Vielä silloin ei Xefiketellä ollut nimeä vaan tiesi itsensä numerona 13. Vanha natura huokaisi tietäen ettei hänen tulisi ehkä sekaantua mutta ei voinut jättää surkeaa elukaa oman onnensa nojaan. Xefikete, sellaisen nimen hän sai tuolta.
Kunhan Xefikete kykeni pysymään omilla jaloilla ylhäällä niin tiesi eluka ettei voisi jäädä lopullisesti naturan hoiviin, vaikka kovin tuo yritti vakuutella sen olevan sopiva. Vanhempi kasvihumanoidi toi eräänä iltana nuorelle miehen alulle vaatteet ja muistutti, että toinen voisi aina palata tänne jos niin koki.
Vuosia myöhemminkin Xefikete aina satunaisesti käy tämän samaisen naturan luona mutta muuten pysyy liikkeessä tai majailee milloin missäkin.
Syntyi mitäänsanomattomalle köyhäillistön naiselle aavistuksen hämärissä olosuhteissa. Lapsuusvuotensa Xefikete kasvoi äitinsä helmoissa huonoissa olosuhteissa. Ja nykypäivänä muistot äidistä ovat kuin sankan sumun peitossa. Isästään ei nuori mies myöskään tiedä, vain muistaa hämärästi kuinka äitinsä jatkuvasti mainitsi kyseisen miehen olevan tärkeä ja ‘hyvä mies’.
Eräänä päivänä kodissa, joka oli ahdas pieni koppi oikeastaan, odotti eriskummallisia henkilöitä. Äitikin oli noiden kanssa. Silloinen vielä pieni lapsi oli varsin hämillään miksi hienosti pukeutuneet, tai hienommin, pukeutuneet olivat täällä. Se oli viimeinen kerta, kun Xefikete näki äitinsä. Todellisuus oli, että äitinsä oli myynyt lapsensa eteenpäin vakuuttaen, että tuon isä kyllä haluaisi poikansa kotiin. Mitä muita valheita siinä syötettiinkään niin riistettiin lapsi äidiltä jonnekin täysin tuntemattomaan.
“Tämä on uusi kotisi”, Xefiketelle sanottiin, kun tuo tuotiin tilaan missä oli muitakin nuoria lapsia. Kaikenlaisia ja näköisiä. Siellä nuorikko sai ruokaa, lämpöä ja katon pään päälle. Ei ollut likaista eikä ahdasta. Silti se ei ollu paikka missä nuori ikinä koki olevansa turvassa. Vähitellen tovereita alkoi kadota eikä Xefikete tiennyt minne. Oli myös hankala tietää kuinka kauan sitä jo oli tuolla ollut. Vuosia?
Xefikete alkoi olla jo aikuisuuden kynnyksellä, kunnes viimein tuli hänen aikansa. Kovin paikan muut henkilöt pahoittelivat kuinka tässä oli näin pitkään mennyt. Seuraavaksi hänet vietiin valkeaan huoneeseen, joka näytti jonkinsortin operaatio huoneelta. Hyvin nopeasti siitä muodostui paikka mihin eluka ei ikinä haluaisi takaisin. Silloin Xefiketelle operoitiin toinen silmä ja se oli aivan hirveää. Ja ainoa mitä siitä muistaisi on kipu ja jyskyttävä kuumuus päässä. Ainoastaan toinen silmä operoitiin, sillä siitä toipuminen oli pitkä prosessi ja uuteen ‘lisäosaan’ tottuminen oli omaansa.
Xefikete halusi pois, hän ei halunnut palata siihen huoneeseen. Tiedä minne kaikki muutkin olivat kadonneet totuuden valkeutumisen jälkeen. Mihin hän menisi? Missä hän edes oli? Ihan sama mutta hän halusi täältä pois.
Kerrankin matkassa oli jotain hyvää tuuria, halu selviytyä mutta kaikki se varmasti vielä saisi hänet kiinni. Se oli ensi kosketus oikeaan maailmaan, kun laboratorion sijaan vastassa oli kirkkaat valot ja vilkas kaupunki. Ainakin sellaiseen tottumattoman silmille. Se oli kieltämättä voimakas ärtymysten lataus, joka iskeytyi kasvoille. Oli ääniä, korkeita ja täysin tuntemattomia. Ihan liikaa valoja. Muunnellun silmän kanssa ympäristöön oli vaikkea orientoitua ja pitkäkorvainen huomasi vain itkevänsä pimeän kujan varjoissa. Oliko tämä kaikki sittenkään parempaa. Ensimäiset vapaat päivät olivat kaikista hirveimmät.
Hän oli väsynyt ja uupunut. Kai jotenkin jo turtunut kaikkiin ärsykkeisiin ympärillä. Sitten läheltä kuului vanhemman naisen ääni. Eikä eluka vastustellut, kun tuo hänet auttoi ylös likaisesta maasta. Jonnekin huoneeseen vietiin. Mutta se ei ollut valkea. Vaikutti kodilta, vaikka pieni sekä hämärä olikin. Vanhempi muori tarjosi ruokaa ja huolehti puhtaan kerraston elukan ympärille. Ja nukkumaan päästessä Xefi pysyi untenmailla yli vuorokauden.
Elämään ja arkeen opettelu alkoi uudestaan mutta ainakaan tuo vanhempi natura ei ollut ajamassa surkeaa tapausta pois. Vielä silloin ei Xefiketellä ollut nimeä vaan tiesi itsensä numerona 13. Vanha natura huokaisi tietäen ettei hänen tulisi ehkä sekaantua mutta ei voinut jättää surkeaa elukaa oman onnensa nojaan. Xefikete, sellaisen nimen hän sai tuolta.
Kunhan Xefikete kykeni pysymään omilla jaloilla ylhäällä niin tiesi eluka ettei voisi jäädä lopullisesti naturan hoiviin, vaikka kovin tuo yritti vakuutella sen olevan sopiva. Vanhempi kasvihumanoidi toi eräänä iltana nuorelle miehen alulle vaatteet ja muistutti, että toinen voisi aina palata tänne jos niin koki.
Vuosia myöhemminkin Xefikete aina satunaisesti käy tämän samaisen naturan luona mutta muuten pysyy liikkeessä tai majailee milloin missäkin.
Xefikete ilman kyberosia, "tavallisena"
Trivia
Trivia
- Haaveilee elämästä kaupungin ulkopuolella
- Muunneltu silmä auttaa laskelmoimaan esim. Etäisyyksiä tarkemmin ja näkemään kauemmas mitä normaali silmä
- Ketterä eläimellisistä jaloistaan. Nopea muttei niinkään kestävä eikä omaa fyysistä voimaa ainakaan ylävartalossa
- Sallitut peliaiheet: kaikki (kysythän jos jokin mietityttää)