Postauksen tehnyt Pepsiboi päivänä Mar 14, 2023 18:53:04 GMT 2
Varoitus! Hahmon tiedot sisältävät viittauksia itsetuhoiseen käytökseen.
Alcrush Leslie Skultz
| Mies | Eluka | Aikuinen |
| Muilutus | Muilutus | Entinen HCT:n työntekijä |
| Palkkionmetsästäjä | 197~ cm | Lihaksikas |
Maine
Alcrush tunnetaan vaarallisesta tarkkuudestaan aseen kanssa ja pitkästä onnistuneiden keikkojen listasta yhtä paljon kuin rikoksista, jotka hän on tehnyt nuoruusvuosinaan. Uus-Kaaveessa lisko onkin haluttu kasvo tietyissä piireissä ja joutuu varomaan nahkaansa, mutta saa kohtalaisen vapaasti kulkea muualla.
Ulkonäkö
Maanläheinen niin vaatetukseltaan kuin suomuiltaankin, Alcrush painottaa ulkonäössään paljon maastoutumiskykyä. Hänen ihonsa on tummanharmaa, hiekansävyisillä ja tummanruskeilla korostuksilla. Vaalea kuvio kulkee hänen etukehonsa koko puolelta, käsivarsien ja hännän alta, sekä aavistuksen leuassa. Tumman ruskea taas kulkee viivana suurempien suomujen ja hapsujen muodossa niskasta hännänpäähän asti. Suurin osa kuitenkin on usein vaatteiden alla ihoa vasten, sillä haituvamaiset koristeet ovat hentoja, joskin karhean tuntuisia. Myös kaulassa on heltta, joka muistuttaa partaa.
Liskolla on karskin lehmipojan pää myös erilaisten piikkien peitossa. Huomattavimmat ovat kuitenkin päässä. Suurista sarvista toinen on lohjennut aikakausia sitten, kun taas poskilla komistelee vaaleanharmaat, pienemmät piikit. Suurempia sarvia lukuunottamatta poskipiikit eivät ole kamalan teräviä, mutta sattuvat kuitenkin, jos niihin suoraan tökkäisee sormensa.
Terävät piirteet eivät lopu vain sarviin. Myös miehen ruskeissa silmissä on useasti terävä, ärsyyntynyt katse, ja elukan kynnet niin käsissä kuin jaloissakin ovat huomattavat. Kädet ovat usein hanskojen peitossa, jotta miehen olisi helpompi pitää aseistaan kiinni ja estää hankaumia, kun taas jalat hän pitää yleensä paljaina, jotta voi käyttää jalkojaan paremmin aseena tiukan paikan tullen. Hän kuitenkin suojaa jalanpohjan nahkasuojuksilla, ja suoraan Tuhkamaahan mennessään laittaa kengät jalkaan.. Monet arvet koristavat Alcrushin kasvoja ja muutakin kehoa. Vaatteiden alla hänen kehonsa on arpien peitossa, osa haaleampia ja osa tuoreempia. Kovia kokenut iho onkin paksua nahkaa, eikä hän juuri tunne kuumuutta sen läpi samalla tavoin kuin muut.
Pistoolinsa Alcrush piilottaa usein ponchonsa alle, kuten myös muut tarvikkeensa. Hän ampuu yksikätisiä aseita vasemmalla kädellä, koska hänen on vaikea pitää oikea kätensä vakaana hermovaurion takia.
Luonne
Alcrush ei ole kovin ystävällinen tai iloinen persoona. Hän viihtyy omissa oloissaan eikä juuri vaivaudu turhaan huulta heittämään kenenkään kanssa. Jos hän puhuu, on hänellä usein vain jotakin riidanhaluista tai tylyä kommentoitavaa, minkä seurauksena moni ei hänen seuraansa hakeudu tai siitä piittaa. Mies ei olekaan erityisen hyvä sanoistaan ja hämmentyy helposti filosofisessa keskustelussa. Tyhmä hän ei ole, mutta pitää fyysisten tekojen yksinkertaisuudesta ja turhautuu, jos hänen täytyy vain seistä paikoillaan ja miettiä. Politiikka tai diplomatia ovat kummatkin vain turhaa ajantuhlausta hänelle, ja jokainen, joka on niistä ammattinsa tehnyt on epäluotettava ja kiero humanoidi.
Suurimmaksi osaksi Alcrushin oma älynkäyttö ja suunnittelu menee hänen työhönsä. Useasti hän joutuu tilanteisiin, missä ei selviä ilman tervettä järkeä ja hyvää suunnitelmaa. Miehellä onkin suuri mielenkiinto aseita ja niiden mekaniikkaa kohtaan. Ehkä paremmassa maailmassa hän olisi voinut tehdä siitä työnsä, mutta syystä tai toisesta nuo unelmat ovat jääneet toistaiseksi unholaan. Suurin syy on varmasti se, ettei hän koe olevansa tavallisen elämän arvoinen. Liskomies ei myöskään suuresti piittaa rikkaista tai korkea-arvoisista näiden, hänen kokemukesnsa mukaan, ylimielisen käytöksen takia ja välttää näiden kanssa työskentelyä pakon ulkopuolella. Etenkin kaikkea ihmiskauppaan viittaavaa hän ei voi sietää.
Kunnia onkin suuri asia palkkionmetsästäjälle. Hänellä oma moraalikompassinsa, jonka mukaan hän toimii, eikä välitä, vaikka se veisi hänet hautaan. Menneisyyden virheet painavat Alcrushin harteita raskaasti, eikä hän myönnä sitä. On kuitenkin selvää, ettei hän pidä itsestään tai siitä, mitä hänestä on tullut, minkä takia hänen elämänsä on suurimmaksi osaksi omistettu hänen tehtävälleen tuoda muut kaltaisensa oikeuden eteen. Todellisuudessa miehellä ei ole päämäärää elämässä sen ulkopuolella, koska hän ei koe ansaitsevansa tai olevansa kykeneväinen tavalliseen elämään tai onneen. Jossain syvällä sisimmässään hän kadehtii sellaisia, joilla on tavallinen, perheellinen elämä, koska haikailee ehkä itsekin sellaisen perään. Hän on kuitenkin luovuttanut sellaiset unelmat jo aikoja sitten menneisiin tuuliin.
Miehen lempeä puoli on vaikea tavoittaa ellei häntä osaa lukea. Hän on enemmän tekojen kuin sanojen miehiä, ja osoittaa huolensa tai välityksensä sillä, ettei ole yhtä pirullinen tai vihainen niille, joista pitää. Monia tällaisia ei Alcrushilla ole, koska suurimmaksi osaksi hän osaa arvostaa vain muiden käytännöllistä hyötyä. Silti, oli hänellä joskus aikoinaan jokin yhteisön tapainen työssään ja hän aidosti välitti muista ystävistään joiden kanssa hän nauroi ja vietti suuren osan elämästään. Myös eläinten kanssa hän on lempeä. Lapset pelkäävät usein Alcurshia, mutta hän haluaa aidosti auttaa pulassa olevia siellä, missä voi. Kaikki tämä on hyvin vaivihkaista, eikä mies pidä siitä, että hänen tekonsa tiedostetaan. Pahinta on se, jos joku kehtaa kutsua häntä hyväksi mieheksi vain, koska hän on katumustaan alkanut välittää maailman menosta.
Suurimman osan ajasta Alcrushin voi löytää joko baarissa hukuttamassa surujaan, alamaailmassa kyselemässä palkkioista tai asekauppiaiden kanssa näiden uudemmista tuotteista. Hän kulkee yksin ratsunsa kanssa ja viettää hyvin normandialaista elämää, olisihan hänen vaarallista asettua paikoilleen liian pitkäksi aikaa sen takia, että hänelläkin on vihollisensa. Mies yrittää auttaa vaivihkaa apua tarvitsevia ja oman onnensa nojaan joutuneita matkaajia, mutta ei koskaan jää aloilleen luomaan merkittäviä ihmissuhteita. Hän on mies vailla varsinaista päämäärää, eikä hän todellisuudessa tunnu välittävän paljoa siitä, elääkö vai ei.
Historia
Paljoa ei Alcrush varhaisvuosistaan tai suvustaan osaa sanoa. Hän kasvoi Muilutuksessa orpokodissa yhdessä toisen orvoksi jääneen liskoelukan kanssa. Tavoitteena ei varsinaisesti ollut toista saada hänen perässään hännystelemään, mutta Muilutuksen kadut ja kasvatus olivat mitä olivat. Toinen nuorukainen oli hyvin heiveröinen fyysisesti, joten suuri, vahva Alcrush oli hyvä kilpi, jonka taakse pääsi turvaan. Jo lapsesta saakka poika tunsi jotenki vääräksi muiden pompottamisen, vaikka itse oli siihen kykeneväinen ja kieltämättä otti hyödyn siitä useampaan otteeseen. Suurimmaksi osaksi Alcrush pysyi omissa oloissaan orpokodissa ja antoi muiden touhuta ympärillään.
Ajan myötä liskopojalle kehittyi veljellinen suhde hännystelijäänsä ja oppi tuon nimeksi Valentin. Vaikka koskaan ei Alcrush ollut mikään lämmin tai ystävällinen, otti hän työkseen katsoa tuon nuoren rasavillin limaniskan perään. Monta kertaa kaksikko oli ongelmissa, joista suurin osa oli lähtenyt Valentinin ideasta. Harvemmin Alcrush kuitenkaan oli puhdas pulmunen, sallihan hän veljensä tehdä, mitä halusi. Kaksikon läheisyys oli suuri syy siihen, miksi kumpaakaan ei adoptoitu, yhdessä sen kanssa, että he eivät kumpikaan ollut miellyttäviä lapsia. Alcrush herätti enemmän huomiota vahvan fysiikkansa takia, mutta aina tahallaan sabotoi haastattelut kunnes oli liian vanha edes vaihtoehdoksi.
Aikuisuuden portaalla Alcrush potkittiin kaduille orpokodista ilman sen suurempaa koulutusta. Hänet oli opetettu lukemaan ja kirjoittamaan, mutta sen enempää ei hänelle eväitä elämään annettu. Nuori mies oli muutenkin kyllästynyt Muilutuksen katuihin ja teki eräs ilta lähtöään, kun huomasi varjoista jonkun tarkkailevan häntä. Nuorempi Valentin oli livahtanut karkuun ja tiesi saman kohtalon odottavan häntä. Niinpä hän oli päättänyt jättää ylimääräiset vuotensa väliin ja lähteä suoraan Alcrushin mukaan. Ensin isoveli oli ajatusta vastaan, mutta puupaaveljen mieltä ei niin vain muutettu. Lopulta liskomiehellä ei ollut muuta vaihtoehtoa.
Kaksikko hyppäsi ensimmäiseen junaan, joka tuli vastaan. Se vei heidät Uus-Kaaveeseen. Ihmismassaan ja valoihin oli vaikea tottua, ainakin kuivaan tottuneen Alcrushin. Seikkailu alkoi taskuvarkauksilla ja muilla pienillä rikoksilla, jolla veljekset pystyivät elämään. Silti, vanhempi veli tiesi, etteivät he voisi elää näin ikuisesti. Suurin osa hyvin maksavista töistä oli koulutusmuurin takana. Eräänä päivänä lehdessä oleva ilmoitus iski silmään, ja palkka oli kummallisen hyvä tavallisen turvapalvelun työntekijälle. Silti, kysymyksiä ei Alcrush koskaan kuunnellut.
Nuori mies onnistui vakuuttamaan haastattelussa ja hänet otettiin Herra Crowleyn Turvapalveluun juoksupojaksi. Aikuinen, mutta silti muihin verrattuna nuori, oli Alcrushilla paljon opittavaa vanhemmilta työntekijöiltä. Hän kieltäytyi teknologiasta vahvan muilutuslaistaustansa takia ja sitä kautta hänet opetettiin ampumaan. Liskoeluka todistautui luonnonlahjakkuudeeksi ja se oli yksi ensimmäisiä kertoja, kun Alcrush tunsi olevansa hyvä jossakin. Nuorukainen innostui oikein toden teolla uudesta harrastuksesta.
Samoihin aikoihin alkoi Valentin kyllästyä siihen, miten hänen veljensä elätti häntä. Alcrushin tietämättä haki pikkuveli töihin samalle yritykselle, kun kuuli tämän hämärämmästä puolesta naapuriltaan. Kaksikolle tuli ensin asiasta pientä kinaa, mutta ajan kanssa huomattiin, että he olivat aika hyvä pari palkkionmetsästäjinä. Myöhemmin heihin alettiin luottaa tarpeeksi ja he saivat myös kyseenalaisempaa työtä herra Crowleyn kautta. Paljoa ei kumpikaan ajatellut, eihän palkkionmetsätyskään ihan rehellistä työtä ollut, vaikka HCT olikin tarkka siitä, että napattavat olivat oikeasti syyllisiä. Tai niin Alcrush uskoi.
Ajan myötä vanhemmista työntekijöistä tuli elukalle lähin asia ystäviä, mitä hänellä oli ollut Valentinin lisäksi. Elämä oli yksinkertaista ja helppoa, mitään ei tarvinnut miettiä ja rahaa tuli. Erään tehtävän aikana kuitenkin tämä muuttui. Alcrush lähetettiin keräämään velkoja nuoremman kokelaan kanssa ja yllättäen heitä oli vastassa ansa. Kohde oli virittänyt asuntonsa oveen itsetehdyn pommin, joka räjähti kummankin naamaan. Alcrush työnsi parinsa pois seinän läheltä, mutta jäi itse sen alle. Ensin käden luultiin vain murtuneen, mutta sairaslomallaan mies alkoi huomata, ettei käsi halunnut toimia yhtä vikkelään ja vakaasti kuin ennen.
Koska mies oli aikaisemmin kieltäytynyt kyberosista ja kieltäytyi yhä, tiesi hän tämän olevan suuri ongelma työnsä kannalta. Hän joutui anomaan työnsä puolesta ja opettelemaan uudestaan kokonaan ampumaan vasemmalla kädellään. Työn touhussa oli päässyt unohtumaan, ettei hänellä todella ollut maailmassa muuta kuin työnsä ja veljensä, joka tätä nykyä pärjäsi jo yksin. Epävarmuuden siemen istutettiin Alcrushin sydämeen, kun hän alkoi arvioimaan elämäänsä uudestaan.
Asiat olisivat voineet mennä yksinkertaisesti. Hän olisi voinut hyväksyä kohtalonsa ja lähteä etsimään itselleen muuta tarkoitusta, jos ei olisi jäänyt vielä epäröimään. Niin lyhyessä ajassa ehti saamaan vielä töitä ja yhdessä veljensä kanssa Alcrush lähetettiin palkkamurhaamaan. Paikalle saavuttuaan sai Alcrush kauhukseen kuitenkin huomata kyseessä olevan raskaana oleva nuori nainen. Asiakas oli arvostettu poliitikko Uus-Kaaveessa, ja koska identiteetin pitäminen salassa on neuvostolle tärkeää, oli palvelusta pyydetty sellaisesta paikasta, mistä ei jäisi papereita.
Tilanne oli vähintäänkin hankala. Alcrush oli valmis laittamaan pillit pussiin ja lähtemään paikalta, mutta tiesi jättävänsä Valentinin aikamoiseen pulaan, jos ei tekisi työtään. Toisaalta, hän ei myöskään halunnut, että veljen omatunnolle jäisi mitään. Valentin ei ollut yhtä hyväntahtoinen kuin veljensä, mutta Alcrush välitti tuosta silti ja ei halunnut laittaa toista samaan asemaan. Eluka epäili vetää liipasimesta kauan, vaan veljensä painostava läsnäolo ja odottava katse polttivat niskaa, jolloin mies pahoittelevasti teki työnsä loppuun.
Hetken Alcrush uskoi voivansa elää tekojensa kanssa. Hän odotti, että syyllisyys olisi laskeutunut. Hän odotti ja odotti, mutta niin ei käynyt. Muu maailma meni eteenpäin, vaan ei hän. Jokin miehen sisällä muuttui. Hän etääntyi työkavereistaan ja veljestään kunnes lopulta joutui väkivaltaiseen yhdenottoon uuden parin kanssa. Alcrush kutsuttiin herra Crowleyn toimistoon, missä hän löi paperit pöytään ja lähti ovet paukkuen tiehensä.
Vailla paikkaa, minne mennä ja Uus-Kaaveen muistuttaessa vain kaikesta pahasta otti Alcrush moottoripyöränsä alleen ja matkasi Tuhkamaan yli takaisin kotikaupunkiinsa Muilutukseen. Hän jatkoi töitään palkkionmetsästäjänä, vaikka se ei niin tuottava bisnes ollut aavikolla. Hanttihommiakin mies otti tehtäväkseen saadakseen jotain murua rinnan alle.
Aina silloin tällöin vanhat asiakkaat ottavat Alcrushiin yhteyttä. Hän yrittää pitää itsensä erossa ongelmista ja kyseenalaisista töistä, mutta menneisyyden haamuilla on tapana tulla nurkkiin yhä kummittelemaan.
Muu
Trivia
-Muut palkkionmetsästäjäryhmät Uus-Kaaveessa tunnistavat Alcrushin ja eivät juuri halua tuota omille reviireilleen.
-Saattaa lähteä joskus pidemmällekin matkalle työn takia.
-Homoseksuaali.
-Pienen kuvan esittelyyn tehnyt Meatmogul!
