Postauksen tehnyt Pepsiboi päivänä Mar 17, 2023 20:07:18 GMT 2
Leleana "Mummi" Richter
Nainen | Natura | Vanhus |
Aarni | Marina | Naja |
Najan Keula | 170 cm | Pyöreä |
Maine
Lele tunnetaan nimeltä muutamassa Marinan kolkassa, mutta harva uskoo tämän hauraan muorin olevan Najan keulakuva. Ei nainen sitä juuri esittele kellekään, hänelle tärkeämpää on pitää huoli Najan nuorukaisista ja mitä vähemmän häntä tunnetaan, sen helpompaa se on.
Najan keskuudessa taas Leleana tunnetaan tomerana ja tiukkana matriarkkana, joka ei hyvällä katso pelleilyä. Tästä huolimatta on muori myös reilu aikuishahmo, joka on äärimmäisen uskollinen ryhmälle ja häneen voi luottaa ja tukeutua pahan tilanteen tullen.
Najan keskuudessa taas Leleana tunnetaan tomerana ja tiukkana matriarkkana, joka ei hyvällä katso pelleilyä. Tästä huolimatta on muori myös reilu aikuishahmo, joka on äärimmäisen uskollinen ryhmälle ja häneen voi luottaa ja tukeutua pahan tilanteen tullen.
Ulkonäkö
Leleanan iho on tummanruskea ja lähes täysin kaarnan peitossa. Kerroksia voi toki kuoria ja alta löytyy verisuonia ja lihaa siinä, missä muillakin humanoideilta, mutta päältäpäin se tuntuu karhealta ja kovalta. Tämä ei tarkoita, etteikö vanhempi nainen sitä tuntisi, että häneen kosketaan ja samalla tavoin alkaa kaarna taipuia kuin ihokin kovan paineen alla. Naturana Leleana onkin heiveröinen, vaikka ei sitä haluaisi myöntää.
Kaarnaisen ihon lisäksi naturan hiukset ovat sammalta. Ne ovat yllättävän pehmeät ja sateen jälkeen painavat keräämänsä kosteuden takia. Pitkään suihkun jälkeen voi Lele vieläkin joutua puristelemaan vettä. Hän pitää hiuksiaan yleensä kurissa värikkäillä otsapannoilla. Silmät yleensä peittyvät pörröisen tukan alle, mutta jos niistä onnistuu vilauksen näkemään voi huomata, että ne ovat pyöreät, lempeät ja meripihkan väriset.
Silmiin pistävää iäkkäältä Leletä on se, miten hän pukeutuu. Nainen ei koskaan ole kokenut olevansa eläköityvää tyyppiä. Hän esittelee mielellään punaista nahkarotsiaan, jonka selkään on painettu sihisevä kobra ja hänet voi Najan päämajassa nähdä siihen ompelemassa lisää niittejä tai merkkejä. Aarnin perimä näkyy myös vanhahtavassa maussa, ja leveälahkeisine housuineen ja räikeine kuviointeineen ei Leleana juuri muistuta Najan nuorempaa porukkaa. Jopa hänen makunsa ajoneuvoissa on vanhemman puoleinen ja hän tykkää moottoripyöristään ilman teräviä kulmia tai kummallisia visiirejä.
Energialtaan on Lele hyvin arvonsa tunteva nainen, jonka voi nähdä usein öljyä paidallaan tai rasvaläikkiä poskellaan. Hän on aina työn touhussa ja on myös sen näköinen.
Luonne
Ystävällinen, tuntemattomille hyvin rauhallinen vanha nainen, jonka ääni suostuttelee luottamaan ja olemus on kaikin puolin äidillinen. Sellainen Leleana on syvimpää olemustaan myöten, joskin hänen läheisensä saattavat myös tietää hänet aikamoisena tiukkapipona. Se, onko Lele todellisuudessa niin tiukka, siitä ei olla varmoja, mutta hän on aina katsomassa nuorempien perään, eikä pelkää torua ketään, joka sen hänen mielestään ansaitsee.
Iän myötä monelle olisi tullut viisautta ja näin kyllä tämäkin vanha natura kokee. Olisi vain tuhlausta jättää se viisaus jakamatta, joten sen takia hänet voi usein nähdä tarttumassa härkää sarvista ja puuttumassa asioihin, jotka hänestä vaikuttavat epäreiluilta. Etenkin nuoria muorilla on tapana puolustaa ja ottaa siipiensä suojaan, jos kukaan muu ei niin tee. Itsesuojeluvaisto ei ole Lelellä paras, ja ilman asemaansa Najan yhtenä vanhimpana jäsenenä ei hän varmasti olisi näin pitkälle päässyt. Itsetuntoa siis riittää.
Vaikka vanhus osaa heittää huultaan ja komennella, tekee hän sen usein täydellä rakkaudella niille, jotka ovat hänen lähimmäisiään. Etenkin Najan kurittomat kakarat ovat lähellä Lelen sydäntä, eikä hän osaa noille pysyä kauaa vihaisena. Siitä huolimatta hän on päämajan hengetär, siivoten sitä ja tehden siitä turvallisen paikan kaikille tulla takaisin. Riitojen sattuessa hän tulee väliin ja ratkaisee ne, ellei sopivaa ratkaisua muuten löydy. Lelelle onkin tärkeää, että häntä kunnioitetaan. Jos näin ei tehdä, saa sen tuntea korvapuustin muodossa ja joutuu tiskihommiin.
Najan jäseniltä Leleana pyytää, suorastaan vaatii kunnioitusta, mutta sen ulkopuolella maineella ei ole hänelle niin väliä. Tarvittaessa nainen osaa olla nöyrä ja astua sivuun, eikä juuri aseta itseään kovin korkealle tärkeysasteikolla. Hän kokee eläneensä jo hyvän elämän ja siksi keskittää niin paljon huomiota tuleviin sukupolviin. Najan keulakuvana on siis hieman outoa, miten hän yrittää saada väkeä pois jengistä. Hän on rakentanut jo aikamoisen kokoelman kirjoja ja opettaa Najan jäsenien lapsille ja nuoremmille jäsenille koulutuksen tärkeydestä ja toivoo, että nämä voisivat alkaa elää normaalia elämää.
Muutama katumus jos toinenkin mahtuu pitkään elämään Leleanalla. Hän ei niitä kamalasti mieti tai niistä puhu, mutta pitkinä iltoina joskus muori saattaa suoda itselleen aikaa miettiä kaikenlaista. Hän on uskollinen, eikä voisi koskaan kuvitellakaan lähtevänsä Najasta ja samasta syystä hän pitää yhä edesmenneen vaimonsa sormusta visusti tallella.
Leleana on myös taipuvainen yllyttämiseen. Hän tietää, ettei hänen tulisi enää taipua moiseen, mutta jos joku haluaa hänen kanssaan kilpailla, hän ottaa mielellään haasteen vastaan. Ikä ei ole vienyt pois rakkautta moottoripyöriin ja niiden parissa nainen häärää hyvinkin paljon. Häneltä voi aina tulla kysymään neuvoa ja ehkä parit kikatkin saa kaupan päälle, jos on oikein kiltisti.
Menneisyys
Lele syntyi alunperin Aarnin perämetsiin, kun tuon rajat olivat vielä kiinni. Muutama vierailija aina silloin tällöin kävi rajalla pälyilemässä, mutta muuten nuori natura ei juuri oppinut muusta kuin pikkukylän tavoille. Aina hän oli utelias tietämään, mitä ulkomaailmaan kuului ja asiaa ei auttanut se, että hänen vanhempansa olivat todellisuudessa Muilutuksesta tulleita pakolaisia. Yhden ja Muilutuksen välinen sota oli juuri loppumaisillaan, mutta naturan vanhemmat olivat pahimman keskelle jääneet.
Tarinat Muilutuksesta kiehtoivat nuorta naturaa, mutta kun hän yritti löytää jotain uutta muista Aarnin ulkopuolella olevista kaupungeista, hyssyttelivät vanhemmat vain häntä ja käskivät olla nätisti. Heidät oli hädin tuskin päästetty Aarnin rajojen sisälle pitkän vaeltamisen jälkeen ja utelias tyttö saattaisi nostattaa kulmia. Tämä ei koskaan Leleä hidastanut, koska ulkopuolisen taustansa takia hän ei koskaan tullut toimeen ikätovereiden kanssa, eikä osannut luoda ihmissuhteita muihin.
Lapsuus tuli ja meni ja teini-ikä oli vaikeaa aikaa. Leleä ei kiinnostanut istuskella ja odotella itselleen jotain tekemistä tai puolisoa, ja pieni käsillä näpertäminen ei ollut hänen juttunsa. Helmet, puu, metalli, oikein mikään ei halunnut muodostua tytön käsissä kunnolliseksi työksi. Niinpä hän otti tavaksi alkaa kävellä Aarnin rajaa ja pälyillä haikailevasti Tuhkamaan taa.
Eräänä päivänä hän kuuli kovaa puhetta tien suunnalta. Leleana ryntäsi innokkaana katsomaan, kuka tai mikä oli tullut käymään täällä peräkylässä ja hämmensi pienen ryhmän motoristeja. Nuo eivät aluksi kiinnittäneet naiseen mitään huomiota, mutta kun tuo alkoi hennossa kesämekossaan juosta tuhkan läpi saivat motoristit nopeasti liikettä. Nuorta naista toruttiin ja kyseltiin, oliko tuo aivan järkensä menettänyt, mutta ryhmänjohtaja näytti vain huvittuneen toisen uhkarohkeudesta.
He taluttivat pyöränsä Aarnin rajan toiselle puolelle ja Leleana jäi juttelemaan näiden kanssa. Ryhmä kertoi olevansa kotoisin Marinasta, ja olivat uteliaina tulleet Aarnin rajalle. Heidän oli tarkoitus livahtaa kylään tekemään kepposia ja ajelemaan hiekkateitä, mutta Lele sai heidät kiinni ennen kuin kukaan uskalsi yrittää. Haltioissaan motoristien tarinoista vannoi natura yllättäen tulevansa näiden mukaan. Hänelle naurettiin ensin, vaan tyttö ei luovuttanut. Jos vain huvikseen antoi ryhmänjohtaja tämän hakea pienen omaisuutensa kotoa ja hypätä kyytiin.
Tie vei Marinaan, eikä Lelen ollut tarkoitus sen kauempaa motoristien kanssa pyöriä. Elämä ei kuitenkaan todistautunut niin helpoksi kuin oli odotettu. Aarnilaisena naisella ei ollut juuri koulutusta ja suuren kaupungin ihmeet veivät mennessään. Ennen kuin Leleana edes huomasi oli hän joutunut velkoihin pahamaineiselle jengille. Hän oli luullut tuntemattomien auttavan toisiaan samalla tavoin kuin Aarnissa, mutta Marina oli erilainen. Naiivi nuori nainen oli idyllinen kohde alamaailman rikollisille.
Lopulta kertyneet laskut saivat Leleanan kiinni ja nainen joutui pulaan. Ennen kuin tilanne ehti mennä pahaksi saapui paikalle vanha tuttu. Aarnissa pyörineiden motoristien johtaja, noin Lelean ikäinen nainen, asteli varmasti tilanteeseen ja uhitteli korstoille takaisin. Häntä seurasi hänen oma pieni ryhmänsä, jotka paljastivat kuuluvansa Naja-nimiseen motoristijengiin. Pienempi jengi ei halunnut ongelmia Najan kanssa joten he jättivät asian sikseen.
Naturalla oli kova kiittäminen pelastajiaan ja sai taas toruja. Ryhmän johtaja, Nadine, pudisteli vain päätään. Hän tajusi, ettei Leleana ymmärtänyt suuren kaupungin menosta mitään ja tarjosi tuolle paikkaa Najasta. Hetken Lele epäröi, hänhän ei tiennyt moottoripyöristä mitään. Silti, vailla paikkaa minne mennä ja syvästi säikähtäneenä myöntyi hän lopulta.
Alussa Leleana teki vain pieniä hommia päämajassa. Siivosi, kokkasi ja piti paikan vastaanottavana jengin jäsenille. Nadinea kiinnosti tämä pikkukylän kasvatti ja hän viettikin paljon aikaa naisen kanssa. Keulakuvan opissa alkoi Leleanakin viimein pääsemään tarakkaharakaksi moottoripyörän selkään ja lopulta alkoi ymmärtää jotakin pyöristä. Hän alkoi auttaa Nadinaa pyöränsä huoltamisessa ja monelle jäsenelle tuli Lelelle hyvä ystävä. Lopulta hänet alettiin näkemään jäsenenä ja hän sai viimein kobratatutointinsa, jonka hän laittoi selkään. Oma pyöräkin tuli ansaittua kovalla työllä ja ei aikaakaan, kun Leleana oli mukana kobrien keikoissa.
Ystävyys Nadinen kanssa alkoi muuttua romanttiseksi, kun kaksikko katosi iltaisin pitkille ajomatkoille. Ei aikaakaan, kun kaksikko päätti mennä naimisiin, minkä seurauksena nuorella parilla oli pitkä ajomatka takaisin Aarniin. Vuosien jälkeen Leleana viimein palasi kotiin, missä hänen vanhempansa olivat olleet huolesta soikeana. Tietenkin heidän tyttärensä oli kirjeitä lähettänyt, mutta tämä oli ensimmäinen kerta sitten lähdön, kun he oikeasti näkivät hänet. Eikä sekään ollut pahitteeksi, että oli kaunis puoliso päässyt mukaan.
Nadine ja Leleana vihittiin Aarnissa sen perinteiden mukaan ja pian jälkeenpäin he palasivat Marinaan. Elämä oli yksinkertaista ja joka päivä erilainen kuin eilinen. Kumpikaan naisista ei koskaan ollut lapsien perään kovin ollut, joten matkaaminen, töiden tekeminen, sen sellainen sopi heille hyvin. Leleana itse pyrki pysymään erossa rikoksista kilpa-ajojen ulkopuolella. Muutamaan kilpa-ajoon hän itsekin osallistui, muttei hänestä koskaan samanlaiseksi kisaajaksi ollut kuin vaimostaan.
Rauhalliset päivät loppuivat siihen, kun eräänä iltana hätääntynyt Najan jäsen juoksi päämajalle ilmoittamaan Leleanalle onnettomuudesta. Oli hänen vuoronsa huolestua läheisestään ja hän kiiruhti kilpa-ajon tapahtumapaikalle. Poliisit olivat yllättäneet kilpailijat ja oli sattunut pitkä ketjukolari takaa-ajon seurauksena. Leleana kiiruhti paikalle sopimaan asioita poliisien kanssa, yrittäen saada osaa nuoremmasta väestä pois ongelmista. Hänellä oli niin kiire, ettei hän edes tajunnut ajatella, oliko kehenkään sattunut vakavasti. Kun viimein hän huomasi tutun moottoripyörän liekkien ja romun keskellä, joutuivat muut jäsenet puolestaan kannattelemaan Leleanaa. Nadinen pyörä oli kaiken keskellä, pinttynyt kahden auton väliin. Kysymyksiä sateli, nainen oli järkyttynyt ja halusi tietää, missä hänen vaimonsa oli. Hän ja muutama muu Najan jäsen matkasivat sairaalaan ja pitkän yön päätteeksi saivat viimein uutisia. Nadine oli kuollut vammoihinsa lääkäreiden yrityksistä huolimatta.
Nadinen hautajaiset pidettiin marinalaiseen tapaan. Kukaan ei tiennyt, mistä nainen oli kotoisin alunperin, ei edes Leleana, joka ymmärsi naisen olleen vaitonainen menneistään. Hän oli aina puhunut siitä, miten hän oli marinalainen ja halusi elää ja jakaa sen Leleanan kanssa. Entisen keulakuvan ruumis työnnettiin merille ja pitkä rivi motoristeja oli osoittamassa kunniaa ja suremassa menetettyä keulakuvaansa. Nopeasti vilaukselta taisi myös jengin johtaja käydä paikalla.
Ilman vaimoaan Leleanasta ei tuntunut oikealta jäädä Najaan, mutta hän tiesi, ettei hänellä ollut muutakaan paikkaa, minne mennä. Hän olisi voinut palata Aarniin vanhempiensa luo ja kävikin Nadinen kuoleman jälkeen useammin noiden luona. Silti, kaikki hyvät, kuten kivuliaatkin, muistot olivat Marinassa ja kaupungista oli tullut koti naturalle. Hänen annettiin rauhassa surra ja keulakuvaksi nousi uusi, nuoremman puoleinen mies, jolla oli äkkipikaisia aatteita.
Leleana oli napit vastakkain nuoren miehen kanssa enemmän kuin kerran. Nainen oli ottanut tehtäväkseen opettaa ja kannustaa nuorempia jäseniä opiskelemiseen, minkä seurauksena muutama oli lähtenyt. Uusi keulakuva ei tästä pitänyt, vaan alkoi pikkumaisesti jättää Leleanaa pimentoon jengin asioista. Hän halveksui ja alensi naista kaikkien edessä ja eräänä päivänä mies meni liian pitkälle, kun tämä otti puheeksi Nadinen. Leleana oli kannustanut nimittäin nuoren miehen pikkuveljeä lähtemään Najasta ja tämä oli tuntunut henkilökohtaiselta hyökkäykseltä. Niinpä keula alkoi tiedon saatuaan huutaa jo keski-ikäiselle naiselle.
Riita eteni pahaksi ja lopulta mies uhosi naturalle siitä, miten Nadine ei olisi koskaan vain luovuttanut Najan suhteen pelkurimaisesti. Siitäkös soppa syntyi ja Leleana läpsäisi miestä kaikkien edessä. Tämä oli haaste, minkä keula otti vastaan ja naturana vanhempi nainen jäi nopeasti alakynteen. Mitä nuorukainen ei ollut kuitenkaan odottanut, oli se, että muut tulisivat väliin. Leleana oli monelle kuin äiti tai isoäiti ja he eivät katsoneet hyvällä sitä, että keula satutti häntä. Keula revittiin irti Leleanasta ja heitettiin päämajan ulkopuolelle ja tulevina päivinä tehtiin hyvin selväksi, ettei hänellä ollut enää mitään asiaa Najaan.
Jälleen ilman keulakuvaa oli Naja hukassa. Yhteenotosta kuullut päällikkö saapui harvinaisesti itse paikalle ja halusi tietää, mitä oli tapahtunut. Häntä närkästytti koko tilanne, mutta lopulta hän kohautti olkiaan ja nosti Leleanan uudeksi keulakuvaksi tuon auktoriteetin ansiosta. Natura oli hämmentynyt, ei hän tiennyt, mitä hän olisi keulakuvana tehnyt tai miten johtaa ketään, mutta johtaja vakuutti hänen olevan ainoa sopiva hommaan.
Niinpä Leleana otti työn vastaan ja on ollut keulana jo pian 30 vuotta. Hän yhä pitää itsensä erossa ongelmista ja jakaa mielellään vastuun keikkojen johtajuudesta jollekin toiselle, nuoremmalle jäsenelle. Silloin tällöin hänet voi nähdä kilpa-ajojen reunalla seuraamassa vauhtia.
Trivia
-Leleana ei ole paras kilpakuski, mutta hän pitää leikkimielisistä kisoista silti.
-Leleanan vanhemmat ovat jo nukkuneet pois. Heidät haudattiin Aarnin tavoin.
-Nainen kantaa aina mukanaan vesipulloa ja ei tykkää mennä ulos aurinkoisella säällä.
-Leleanan vanhemmat ovat jo nukkuneet pois. Heidät haudattiin Aarnin tavoin.
-Nainen kantaa aina mukanaan vesipulloa ja ei tykkää mennä ulos aurinkoisella säällä.