Postauksen tehnyt Janssi päivänä Apr 6, 2023 20:16:48 GMT 2
Bishop Wilkinson
Sukupuoli: Mies
Ikä: Aikuinen
Laji: Myytti
Kotikaupunki: Uus-Kaave. Asuu yksin keskustassa kattohuoneistossa.
Ryhmittymä: Herra Crowleyn Turvapalvelu
Työ: Palkkionmetsästäjä ja monitaituri, tekee mitä työtä tahansa, kunhan siitä maksetaan. Paikkojen siivoamista, tavaran kuljettamista, palkkiometästystä... Ei myöskään kaihda moraalitonta työtä, ottaa ihan mielellään vastaan kaiken työn mitä Crowley hänelle antaa. Aika ajoin toimii Crowleyn henkivartijana.
Maine: Hyvin tunnettu työpaikallaan, on kuitenkin työskennellyt siellä teini-ikäisestä saakka. Bishop suosii enemmän yksin työskentelyä, mutta ei pane pahakseen, jos joku kollega välttämättä haluaa lyöttäytyä mukaan. Vähän itseensä sulkeutuva, mutta tykkää kuitenkin jutella työporukkansa kanssa. Ulkopuolisille Bishopin olemus vaikuttaa uhkaavalta, mutta myytti yleensä jättää nuo huomiotta.
Ulkonäkö:
Bishop on pitkä ja harteikas mies, yltäen 194 sentin pituuteen. Myytin keho on yläpainotteinen, leveät hartiat ja lihakset saavat miehen näyttämään yhä suuremmalta. Iho hänellä on tummanruskeaa. Miehen käsivarret ovat vankat ja voimakkaat. Fyysinen työ käy myytiltä leikiten. Arpia Bishop on saanut töidensä puolesta rintaansa ja käsivarsiinsa, mutta ne eivät ole suuria ja ovatkin jo haaleita. Moottoripyöräkypärään, joka miehellä on lähes koko ajan päässä, Bishop on erikseen tilaustyönä hankkinut kiinnikevyön ja soljen, niin sen saa kaulaan kiinni ilman pelkoa että kypärä putoaisi, vaikka liikkuisikin ilman päätä. Kypärään on myös asennettu digitaalinen näyttö, joka lukee käyttäjänsä tunteita, täten ilmeillen sen mukaan, mitä Bishop tuntee.
Erikoista Bishopissa on se, että tuon pään voi irrottaa kehosta ilman mitään seurauksia. Pää kylläkin kiinnittyy magian voimin kaulaan kiinni jos niin haluaa. Pään ollessa irrallaan myytin kaula tupruttaa yhtenään savunkaltaista eritettä, joka usein jää kypärän alle jumiin. Visiiriä nostaessa savu pakenee suurena pilvenä, lopulta kuitenkin ohentuen tasaiseksi, yhtäjaksoiseksi lepattamiseksi.
Kun pää on irti kehosta, menee se ikään kuin “off” tilaan. Magian avulla mies kykenee “näkemään” ja “puhumaan”, vaikka pää olisikin irrallaan. Bishopin pään ja kaulan välillä on jonkin sortin “teleportti”, joka sekin toimii magian avulla. Ravintoa voi suoraa nauttia kaulasta, mutta sitä ei silloin maista. Alkoholikaan ei vaikuta ellei sitä nautita pään kautta. Ääni kulkee myös teleportin kautta.
Bishopin vaatetus on hyvin kehonpeittävää, suojana Tuhkamaan karuilta oloilta. Myytti suosii omaa moottoripyöräänsä kulkuneuovna ja nykyään kun hän ilman päätä kulkee, voi hän ajaa ilman huolia Tuhkamaan saastuneesta ilmasta. Raastava ilma voi kuitenkin jättää jälkensä miehen kehoon, ja juuri siitä syystä mies peittääkin kehonsa pitkillä, useimmiten nahkaisilla, vaatteilla, varsikengillä sekä nahkahanskoilla ennen matkaan lähtöä.
Luonne:
Työssään vakava, hiljainen ja tehokas, Bishop hoitaa hommansa hyvinkin kuuliaisesti. Mies ei jätä asioita puolitiehen, vaan suorittaa kaiken kykyjensä mukaan niin hyvin kuin vain voi. Työ on Bishopille hyvin tärkeää ja hän haluaakin antaa parasta kuvaa itsestään sen kautta. Hyvät kehut pomolta, arvostus työntekijöiden joukossa, asiakkaiden miellyttäminen, hyvä palkka… Ne ovat vain osa tekijöistä, jotka ajavat Bishopia tekemään parastaan töidensä parissa.
Töidensä ulkopuolella Bishop onkin sitten hyvinkin seurallinen ja rauhallinen mies. Hän ihan mielellään jakaa kuulumisiaan työtovereidensa kanssa, työasioista tai työn ulkopuolisista asioista. Mies viettääkin paljon aikaa, jopa vapaata, työpaikallaan, kaikki hänen tuttavansa kun sattuvat siellä olemaan. Hän ei anna synkän elämäntilanteensa hallita itseään ja pyrkiikin olemaan hauska, naurava itsensä työkavereilleen. Ketään vastaan Bishopilla ei ole mitään ja hänen työnsäkkin on harvoin henkilökohtaista. Mies ei sekoita työasioita ja vapaa-ajan asioita keskenään ja pyrkiikin pitämään ne hyvin etäällä toisistaan. Myytin vapaa-ajan persoona onkin kumman “normaali”.
Raha vie miehen tietä eteenpäin ja Bishopin saakin mihin hommaan vain haluaa, kunhan siitä maksetaan myytille hyvin. Oli se sitten työkaveri, pomo, tuttava tai vaikka vain joku tuntematon kaduilta, kunhan Bishop saa siitä jotain rahallista irti, hän on tarjoamassa apua. Mies on myös hyvinkin pihi rahoistaan, jos jotain pitää muille tarjota, menee summa velkakirjaan ja niitähän sitten vaaditaan takaisin. Paras tapa saada miehen luottamus on pitää tästä periaatteesta kiinni. Rahan kanssa täytyy olla rehti.
Ilman päätään Bishopia on vaikeampi lukea ja mies yrittääkin parhaansa mukaan eleillä käsillään suuresti, aina kuin vain mahdollista. Myytti painottaa myös äänellään paljon tunteitaan. Bishop ei syytä muita jos häntä luetaan tai ymmärretään väärin. Mies kohteliaasti korjaa tilanteen ja selittää sitten tunteensa tarkemmin. Ei ole seuran vika, että päätöntä luetaan väärin.
Työnsä ulkopuolella Bishop kokee olevansa hyvinkin yksinäinen, ei miehellä ole perheenjäseniä enää hengissä ja tuon on vaikea solmia vakavia suhteita, pistäen sen työnsä vaarallisuuden ja pitkien päivien piikkiin. Myytti paikkaa läheisyyden kaipuunsa yhden yön jutuilla, mutta salaa hän haaveilee jostakin pysyvämmästä. Ja vaikka sopiva henkilö astuisikin kuvoihin, Bishop työntää henkilön vain pois itsensä luota, välttäen asettamasta ketään ulkopuolista turhaan vaaraan. Bishop tiedostaa haaveensa pysyvästä suhteesta olevan lähes saavuttamaton ja yrittääkin tyytyä nykyiseen, yksinäiseen elämäntilanteeseensa.
Menneisyys:
Bishop syntyi ihan tuiki tavalliseen, joskin vähätuloiselle, myytti pariskunnalle Uus-Kaaveseen. Elämä ei ollut loistokasta, mutta perhe pärjäsi ja vanhemmat rakastivat poikaansa. Nuori Bishop joutui olemaan paljon kotona yksin, vanhemmat kun tekivät paljon töitä että perhe saisi ruokaa pöytään. Se ei poikaa haitannut, Uus-Kaaven villi elämä, jopa kotoikkunan takaa, oli tarpeeksi viihdyttämään myyttiä. Räikeät, välkkyvät valot, meluisat humanoidit sekä lukuisat ihmeelliset kyberosat, joita näki yhä useammalla ohi kävelevällä, olivat kaikki hyvin mielenkiintoisia nuorelle Bishopille.
Yksi tavanomainen päivä, siinä missä muutkin, Bishop istui jälleen ikkunan ääressä, tutkailemassa Uus-Kaaven värikästä kulttuuria. Vanhempiensa aikatauluihin tottuneena nuori poika tiesi, että heidän pitäisi piakkoin saapua kotiin. Minuutit ja tunnit kuluivat, mutta vanhempia ei saapunut kotiin. Ei sekään niin outoa ollut, joskus he vain tekivät pidempiä vuoroja, niukkoina aikoina.
Ilta vaihtui nopeasti yöksi ja aamu saapui yhtä nopeasti. Bishop oli huomaamattaan nukahtanut ja heräsi ovelta kuuluvaan koputukseen. Siellä häntä vastassa oli vanhempi evatami, joka kertoi olevansa nuoren vanhempien pomo. Evatamin äänestä kuului heti pahoitteleva sävy ja Bishop heti aavisti jonkin olevan pielessä. Aavistus osui oikeaan, kun evatami sai viimein kerrottua nuorelle tuon vanhempien menehtyneen työpaikkatapaturmassa. Uutinen tuli tietenkin shokkina, eikä myytti oikein tiennyt miten reagoida. Evatami, selkeästi tilanteesta kiusaantuneena, yritti kuitenkin kysyä oliko Bishopilla muita sukulaisia tiedossa, joille voisi mennä. Nuoren myytin nyökätessä hiljaa, huokaisi evatami helpotuksesta, antoi vielä viimeiset osanottonsa ja jatkoi matkaansa. Uus-Kaaven tapaan ei tuo aikonut työntää nokkaansa yhtään enempää tähän tilanteeseen, parempi vain kun sai sen pois mielestä.
Mitä evatami ei koskaan saanut tietää, oli se, että Bishop valehteli tuolle. Ei hänellä ollut tiedossa minkäänlaisia sukulaisia, vanhemmat eivät heistä koskaan puhuneet (ties olivatko he jo kuolleet vai oliko vain välit katkaistu). Nuori myytti oli nyt ensimmäistä kertaa elämässään oikeasti yksin. Vaikka hän kuinka odotti pimeässä, hiljaisessa talossa, ei vanhempia koskaan kuulunut kotiin. Ruoka alkoi kaapeista hiipua ja Bishop löysi itsensä epämukavasta tilanteesta; kodista piti lähteä. Ei hänellä mitään suurempaa suunnitelmaa ollut, joko piti mennä lähimpään pikkukauppaan taskuvarkaaksi tai etsiä oikeita töitä. Ideanpoikaset yhdistyivät ja Bishop oli onnistunut ensimmäisestä keikastaan, mukanaan kaupan valmis voileipä sekä päivän lehti. Leivän nopeasti kadottua parempiin suihin, alkoi myytti selailemaan lehteä. Vapaita työpaikkailmoituksia oli paljon, mutta yksi niistä vaikutti lupaavalta että helpolta. “Herra Crowleyn Turvapalvelu”.
Helpoin askel työn hakemisessa oli paikalle saapuminen ja oli työpaikan pääjehulla hämmästeltävää, kun teini-ikäinen myytti koputti ovelle ja vaati töitä. Herra Crowley tuumaili nuorta, kysyen kuinka tuo oli itsensä tänne löytänyt, saatika oliko myytillä edes tarpeeksi ikää töiden tekoo. Bishopin kertoessa lyhyesti tilanteestaan, vanhemmistaan ja rahan puutteesta, päätti kettueluka ottaa nuoren sisään, säälistä kenties. Herra Crowley kertoi lyhyesti mitä työ kattoi (jättäen kuitenkin moraalittomat asiat kertomatta), eikä Bishop epäröinyt hetkeäkään ottaa työtä vastaan. Se kuulosti helpolta, asiakkaat tulivat pyytämään joko tavaran kuljettamista tai pieniä vaatimuksia, kuten esimerkiksi tilojen siivoamista. Kyllä Bishop niihin hommiin oli kykenevä. Herra Crowley suostui.
Alkuun työt olivatkin helppoja ja keikkoja tuli epämääräiseen tahtiin. Joskus sai päivittäin tehdä hommia, joskus taas vapaata oli päiviä putkeen. Herra Crowley oli suostunut Bishopin asustella työpaikan tiloissa, kunnes myytti pääsisi taas jaloilleen. Vanha kotikin oli jo varmaan tässä vaiheessa varastettu tyhjäksi ja otettu parempaan käyttöön. Hällä väliä, Bishop vain nautti kun sai seuraa. Herra Crowley oli hänelle mukava. Tiukka pomona, mutta ymmärtävä esikuvana. HCT:n työväkikin oli hyväksynyt nuoren myytin oppipojakseen. Asiat olivat hyvin.
Vuosien kuluessa ja Bishopin aikuistuessa sai tuo viimein tarpeeksi rahaa muuttaakseen ensimmäiseen omaan asuntoonsa. Tiivis työyhteisö kuitenkin piti miestä vieläkin enemmän työpaikalla seuran keskellä kuin yksin omassa kämpässään. Viimein Bishopin ollessa aikuisiässä, otti Herra Crowley Bishopin juttusille. Kaksikon välinen suhde oli hyvin tiivis, Herra Crowley luotti Bishopiin työntekijänä ja Bishop katsoi elukaa suuresti ylöspäin. Kettueluka päätti viimein kertoa myytille työpaikan pimeämmästä puolesta. Toki Bishop oli aina tiennyt palkkionmetsästämisestä, sehän oli HCT:n oikea tarkoitus. Alaikäisenä hänelle ei ollut annettu mitään sellaista kuitenkaan tehtäväksi, osaksi herra Crowleyn ansiosta. Silti, uutinen siitä, että osa palkkionmetsästyksestä meni kenties enemmän palkkamurhien puolelle ja ylimääräiset palvelukset kuten siivoaminen ja tavarankuljetus olivat yhteistyötä laitapuolen kulkijoiden kanssa. Herra Crowley oli aina katsonut, että nuori Bishop ei sotkeutunut moiseen, mutta nyt iän myötä mies koki vastuuta ilmoittaa tästä ja laajentaa miehen toimialaa niin palkkionmetsästykseen kuin alamaailman palveluihin. He eivät kyselleet, tekivät hommansa kunhan siitä maksettiin. Samat vanhat työt mitä myytti oli ennenkin tähän asti tehnyt kuuluivat kylläkin vielä kuvaan, mutta lisätöitäkin oli luvassa, jos Bishop ne vastaan ottaisi. Herra Crowley tiedusteli, oliko Bishop valmis tähän vai halusiko hän mieluummin kävellä ulos ovet paukkuen. Bishop suostui.
Työt jatkuviat niin kuin ennenkin. Tavaraa vieläkin toimitettiin, tiloja vieläkin siivottiin (myös tapaukset, joihin kuului vähän enemmän verta). Nyt vain kuvioissa oli mukana satunnaisia palkkamurhia. Bishop otti edelleen ihan mielellään töitä vastaan kun niitä tarjottiin, raha hänelle aina kelpasi. Asiat jatkuivat jälleen mutkattomasti, työväki oli tiivis ja Herra Crowley piti huolen omistaan. Kaikki kuitenkin muuttui yksi päivä aivan liian nopeasti. Bishop saapui töihin normaaliin tapaansa, mutta vastaanotto oli hyvin hiljainen, mikä oli outoa. Uteliaana Bishop kysyi mikä tunnelmaa latisti ja sai kauhukseen kuulla Herra Crowleyn menehtyneen. Pari kollegaa mutisi että tuon poika, Alice Crowley, olisi hänet brutaalisti murhannut. Bishop ei voinut uskoa kuulemaansa, marssien suoraa päätä pomonsa toimistoon, odottaen vastassa olevan sama vanha Herra Crowley. Myytin järkytykseksi vastassa ei ollut vanhat tutut kasvot, vaan nuorempi Crowley. Siinä hetkessä ei Bishop saanut sen enempää sanottua, kääntyi vain takaisin uuden pomonsa luota ja jatkoi töitään kuin ennen.
Ei siinä kuitenkaan kauaa mennyt kun Bishop tuli tivaamaan Aliceltä totuutta tuon isästä ja hänen kuolemastaan. Nuori eluka empimättä myönsi kaikki syytökset, eikä tuon äänessä kuulunut edes hitusen katumusta. Siinä hetkessä myytti tunsi suurta vihaa ja halveksuntaa uutta pomoaan kohtaan ja laukoi tuolle pari valittua sanaa. Hän haukkui tuon maasta taivaisiin, ärähtäen ettei Herra Crowley ansainnut tulla tapetuksi oman poikansa käden kautta ja kuinka Alicestä ei ikinä tulisi isänsä kaltaista tämän tapauksen jälkeen. Suora vertaus isäpappaan ei käynyt Alicelle lainkaan ja nyt sai eluka huutaa myytille takaisin, vaatien tuota poistumaan toimistosta heti tai hän ei saisi enää jalallakaan astua firman tiloihin. Se sopi Bishopille mainiosti, hän ei kestänyt nähdä sekuntiakaan elukan omahyväistä naamaa.
Päivän kuluessa oli Bishop ehtinyt jo pohtimaan työsuhteensa katkomista, mutta tiivis side työtovereihin sai myytin epäilemään valintaansa. Mikä vielä hankaloitti tilannetta, oli Alicen yllättävä lähestyminen työntekijäänsä. Eluka saapui nöyränä Bishopin eteen, pahoitellen käytöstään ja sanojaan. Alice ehdotti että he voisivat puhua asiat puhtaiksi, kenties parin tuopillisen kanssa. Vaikkakin yllättyneenä tästä käänteestä, Bishop lähti pomonsa mukaan. Ainakin työympäristön kireys laskisi ja ehkä myytti voisi jälleen kohdata Alicen omahyväisen naaman.
Illanvietto Uus-Kaaveen hienoimmassa yökerhossa sujui yllättävän hyvin, juomia juotiin ahkeraan tahtiin ja Bishop huomasi jopa nauravansa Alicen parille letkautukselle. Myytti pahoitteli itsekin aikaista käytöstään, luvaten parantaa tapansa. Olihan Alice kuitenkin antanut tälle hienon anteeksipyyntö eleen. Bishop myös myönsi pomolleen, että kieltämättä tälle tulisi ikävä vanhaa pomoaan, mutta ei Alice hullummalta vaikuttanut. Kettu tuhahteli myytille vaatimattomana, menneet olkoon menneitä, samalla pyytäen tarjoilijaa tuomaan lisää juotavaa pöytään. Hän vakuutteli Bishopille maksavansa laskun, myytti sai tänä iltana juoda niin paljon kuin vain lähti. Ja niin kaksikko tekikin. Pitkään yöhön.
Seuraavana aamuna Bishop heräsi, muistamatta ollenkaan miten loppuilta oli mennyt. Hän muisti vain juoneensa pomonsa kanssa ja seuraavaksi hän jo heräsikin asunnoltaan. Jomottava päänsärky jyskytti ja myytti olikin aikeissa laskea kätensä siihen, kunnes huomasi ettei se ollut kaulassa kiinni. Se ei sinänsä ollut vielä outoa, joskus pää saattoi nukkuessa ihan itsekin lattialle tipahtaa, mutta kun päätä ei lattialta mistään löytynyt, alkoi mies jo huolestua. Muistamatta mitään illan yksityiskohtia, päätti hän mennä kysymään neuvoja Alicelta, josko hän muistaisi mitään tarkemmin.
Saapuessaan HCT:n tiloihin, oli Alicen vastaanotto eiliseen verrattuna erilainen. Tavallinen omahyväinen ilme elukalla oli kuitenkin naamalla. Bishop esitti kysymyksensä pomolleen kiusaantuneena, olihan se nyt hyvinkin noloa hukata oma päänsä. Alice naurahti maireasti, sanoen asiansa taas yhtä suoraan ja kiertelemättä niin kuin hän aina teki; Alice itse oli hankkiutunut työntekijänsä päästä eroon. Bishop ei voinut uskoa kuulemaansa ja luulikin elukan vain pilailevan. Kuitenkin, kun Alice kertoi lisää, kuinka hän oli itse pään myytin olkapäiltä irrottanut, lukinnut sen kassakaappiin ja heittänyt Kalmiston mereen, tunsi Bishop maailmansa romahtavan. Myytti piti sitä vain kurjana vitsinä, varovasti kysyen saisiko koskaan päätään takaisin. Alice pohti, todeten ettei se ollut hänestä kiinni. Bishop saisi itse mennä uimaan saastuneeseen mereen jos haluaisi. Eluka ei edes suostunut tarjoamaan minkäänlaisia vinkkejä kassakaapin sijainnista, ei ei, tämä oli vain pieni hinta siitä loukkauksesta, jonka Bishop oli hänelle antanut.
Paniikissa Bishop palasi yökerhoon, kysyen jokaiselta työntekijältä muistivatko he kaksikon viime illalta, mutta kukaan ei osannut myyttiä auttaa. Miehen ei auttanut muu kuin palata luovuttaneena työpaikalleen, anellen Aliceltä tietoja. Mitä se vaatisi, että hän saisi edes tietää minkä kaupungin meren rannalla se sijaitsi. Eluka ei antanut suoraa vastausta, totesi vain että Bishopin saisi todistaa itsensä uudelle pomolleen kovalla ja hyvin sitoutuneella työnteolla. Itseasiassa, Bishopistahan voisi tulla nuoren herran uusi henkivartija. Kyllä hän aikanaan lupasi kertoa myytille jotain pieniä vinkkejä. Vastahakoisesti Bishop jäi vielä HCT:n kirjoille, vannoen, että kun hän viimein saisi päänsä takaisin, pääsisi Alice Crowley hengestään.
Tapahtunut pelissä:
- ♗ Bishop ja Valentin viettävät sateisen päivän HCT:n tiloissa.
Suhteet:
Bishopin entinen pomo. Otti nuoren myytin suojiinsa kun tuon vanhemmat kuolivat. Bishop aidosti välitti vanhemmasta Herra Crowleystä ja tuosta tulikin jonkin sortin isähahmo myytille. Hyvin surullinen tuon kuolemasta.
Alice Crowley, Nykyinen pomo (Pepsiboi)
Suuren halveksunnan kohde. Bishop sietää elukan käytöstä vain, että hän saisi edes jotain tietoja kadonneesta päästään. Yrittää parhaansa mukaan esittää pomolleen lojaalia työntekijää ja jollain kieroutuneella tavalla, vähän onkin. Myytti on tietoinen Alicen vallasta ja mihin eluka pystyy ja täten on myös huolissaan omasta turvallisuudestaan tulevan suhteen.
c pepsiboi
Trivia:
- Arttia Bishopista
- Vaikka Bishopin pää onkin kassakaapissa “turvassa” saastuneelta mereltä, ei se tule pitämään ikuisesti. Saastunut, myrkyllinen vesi kuluttaa pikkuhiljaa kassakaapin seiniä ja jonakin päivänä vesi on tuleva niistä läpi. Ja kun se päivä koittaa, Bishop tulee kuolemaan. Vaikkakin myytti pystyy elämään ilman päätään, ei se tarkoita etteikö hän olisi altis vahingoille, joita pää kokee. Jos pää hukkuu ilman ruumistaan, ruumiskin kuolee. Bishop itse tiedostaa tämän ja yrittääkin parhaansa mukaan saada päänsä takaisin.
- Harva tietää Bishopin olevan päätön. Myytti pitää tätä tietoa visusti itsellään, jopa hänen läheisiltä työntekijöiltään.
- Bishopin etunimi tulee “Alien” -elokuvasarjassa esiintyvästä samannimiseltä androidilta ja sukunimi artistilta Mark Wilkinsonilta!
- Bishopin ulkonäkö on inspiroitu dullahan hirviöistä.
- Työnsä puolesta Bishop kantaa aina mukanaan stilettiä sekä pistoolia.
- Media-addikti, kun myytti ei tee töitä, voi hänet todennäköisesti löytää HCT:n taukohuoneen sohvalta kännykkä kädessä, pelaamassa eri kännykkäpelejä tai selailemassa sosiaalisia medioita.
- Kuljettaa rannekellomaista bittisiirrintä povitaskussaan etteivät pitkäkyntiset pääse siihen käsiksi.
- Puhuttelee toisia humanoideja enemmän suku- kuin etunimillä. Tapa jäänyt mukaan vanhemmalta Herra Crowleyltä, tuota kun kutsuttiin aina sukunimellä.