Postauksen tehnyt Sirita päivänä Sept 13, 2023 15:30:42 GMT 2
✫ HURTTA ✫
Nimi: Grunhilde Hurtta
Ikä: Vanhus
Sukupuoli: Nainen
Laji: Eluka
Kotikaupunki: Muilutus
Työ: Muilutuksen pormestari
Maine
Pormestari Hurtta on henkilö, joka jo työnsä puolesta on tunnettu Kalmistossa. Muilutuksen pormestari on työnkuvana sellainen, joka herättää huomiota, hyvässä kuin pahassakin. Hurtta itsessään on pormestarina yllättävän tahdikas, välttäen suoraa konfliktia muiden kaupunkien kanssa. Mikään heittopussi nainen ei tietenkään ole, mutta välittää suuresti kaupunkinsa hyvinvoinnista. Muilutuksen ulkopuolella naisen maine on kohtalaisen värittynyt, tätä pidetään jopa varsin pelottavana ja petomaisena tapauksena. Tämä ei välttämättä ole valhetta, mutta pormestari on muutakin kuin verenhimoinen peto.
Muilutuksessa pormestari tunnetaan kyllä, eikä tämä jää keneltäkään huomaamatta. Kotikaupungissaan Hurtta tiedetään vahvana naisena, joka ei pelkää sanoa mielipiteitään. Toki naisesta on monta mielipidettä, mutta lähinnä pormestaria pidetään pätevänä ja noh, tietenkin kun tämä yhä pitää pormestarin titteliä monen vuoden jälkeenkin. Vanha nainen tunnetaan myös urastaan häkkitaistelijana, jolla kartoitti aikoinaan mainetta ja kunniaa. Huhuja toki on, villeimpinä että Hurtta olisi aikoinaan purrut pään irti joltain joka alkoi päätään aukoa. Hurtta ei moisia puheita myönnä, mutta ei kielläkään.
Ikä: Vanhus
Sukupuoli: Nainen
Laji: Eluka
Kotikaupunki: Muilutus
Työ: Muilutuksen pormestari
Maine
Pormestari Hurtta on henkilö, joka jo työnsä puolesta on tunnettu Kalmistossa. Muilutuksen pormestari on työnkuvana sellainen, joka herättää huomiota, hyvässä kuin pahassakin. Hurtta itsessään on pormestarina yllättävän tahdikas, välttäen suoraa konfliktia muiden kaupunkien kanssa. Mikään heittopussi nainen ei tietenkään ole, mutta välittää suuresti kaupunkinsa hyvinvoinnista. Muilutuksen ulkopuolella naisen maine on kohtalaisen värittynyt, tätä pidetään jopa varsin pelottavana ja petomaisena tapauksena. Tämä ei välttämättä ole valhetta, mutta pormestari on muutakin kuin verenhimoinen peto.
Muilutuksessa pormestari tunnetaan kyllä, eikä tämä jää keneltäkään huomaamatta. Kotikaupungissaan Hurtta tiedetään vahvana naisena, joka ei pelkää sanoa mielipiteitään. Toki naisesta on monta mielipidettä, mutta lähinnä pormestaria pidetään pätevänä ja noh, tietenkin kun tämä yhä pitää pormestarin titteliä monen vuoden jälkeenkin. Vanha nainen tunnetaan myös urastaan häkkitaistelijana, jolla kartoitti aikoinaan mainetta ja kunniaa. Huhuja toki on, villeimpinä että Hurtta olisi aikoinaan purrut pään irti joltain joka alkoi päätään aukoa. Hurtta ei moisia puheita myönnä, mutta ei kielläkään.
Ulkonäkö
200 cm
Hurtta on suorastaan järkälemäinen nainen, jolla riittää pituutta ja massaa. Eluka on varsin moninainen eläinrotukirjoltaan, mutta selkeimpänä tuntuu olevan jokin varsin esihistoriallinen otus. Nainen on lähinnä dinosaurusta muistuttava, mutta tähän mahtuu myös hain sekä merileopardin piirteitä, mutta luultavasti myös muita eläimiä. Eniten Hurtta kuitenkin kallistuu ulkonäkönsä puolesta johonkin tyrannosauruksen sukuiseen eläimeen. Eluka on rakenteeltaan raskas ja vahva. Lihaksia kyllä on, mutta ne eivät ole aina ihan pullistelemassa - Hurtan ruumiinrakenne on enemmän painonnostajaa muistuttava kuin pelkkää muskelia. Vanha nainen on sellainen, joka on vaikea saada liikahtamaan ja lyö varsin lujaa. Eluka ei ole ehkä niin nopea, mutta se on kestävä ja lyö väkeä kanveesiin helposti.
Vahvat piirteet ovat elukalla selkeät, tällä on suuri, paksu kuono täynnä terävänpuoleisia hampaita. Naisella on myös suuret kädet, joissa on kynnet, jotka olisivat muuten varsin terävät, mutta Hurtta pitää ne vähän pyöristettyinä - silti elukan nyrkki kyllä sattuu. Hurtalla on myös lyhyt, vähän karkea höyhenpeite pitkin tämän kehoa. Kuono, kädet, jalat sekä rinnan ja vatsan alueet ovat kuitenkin paljaat. Iho on ikäänkuin vaaleanoranssi, ollen kuitenkin paksua. Hurtalla on kallossaan myös kaksi pientä “sarvea” silmien yläpuolella. Elukalla on paksu, pitkähkö, haimainen häntä joka pitää hyvin tasapainoa yllä. Häntä usein laahaa hieman maata vasten, ollen tätä myötä pölyinen. Hurtan yleiseen ulkonäköön kuuluu muutenkin aina hiekka ja pöly, kuten Muilutuksessa asuvilla on tapana.
Eluka on värimaailmaltaan hyvin Muilutuksen menoon sopiva. Maanläheiset, ruskeat värit ovat esillä naisen höyhenpeitteessä, kuvioita ja värejä löytyy tummempana sekä vaaleampana. Tietynlainen raidoitus näkyy löytyvän.
Arpia naiselta löytyy sieltä täältä, niin pieniä kuin suuriakin. Hurtalla ei ole ollut tapana niitä sen kummemmin paikkailla, joten ne ovat jääneet varsin näkyviksi. Vaikka eluka vaikuttaa enemmän matelijalta, löytyy tältä sen verran nisäkäsgeenejä että nainen kyllä omistaa rinnat - tai ainakin niistä toisen. Toisen kappaleen kohdalla on vain suuri, rujo arpi, jonka alkuperä on monelle mysteeri. Hurtta kertoo vaihtelevia tarinoita tapauksessa suurella huvittuneisuudella.
Pormestarin yleiseen vaatetukseen kuuluu Muilutukseen sopiva muoti. Vanhanaikaisen tyyliset hameet ja liivit ovat usein yhdistelmä, jota Hurtta pitää. Suuret tummat nahkasaappaat jotka kilisevät kulkiessa tietenkin myös löytyy, sekä cowboy-tyylinen hattu. Housutkin käyvät kyllä tyyliin, mutta hameet on myös tehty niin että niissä on helppo liikkua.
Kyberosia ei vanhalla naisella ole lainkaan.
Hurtta on suorastaan järkälemäinen nainen, jolla riittää pituutta ja massaa. Eluka on varsin moninainen eläinrotukirjoltaan, mutta selkeimpänä tuntuu olevan jokin varsin esihistoriallinen otus. Nainen on lähinnä dinosaurusta muistuttava, mutta tähän mahtuu myös hain sekä merileopardin piirteitä, mutta luultavasti myös muita eläimiä. Eniten Hurtta kuitenkin kallistuu ulkonäkönsä puolesta johonkin tyrannosauruksen sukuiseen eläimeen. Eluka on rakenteeltaan raskas ja vahva. Lihaksia kyllä on, mutta ne eivät ole aina ihan pullistelemassa - Hurtan ruumiinrakenne on enemmän painonnostajaa muistuttava kuin pelkkää muskelia. Vanha nainen on sellainen, joka on vaikea saada liikahtamaan ja lyö varsin lujaa. Eluka ei ole ehkä niin nopea, mutta se on kestävä ja lyö väkeä kanveesiin helposti.
Vahvat piirteet ovat elukalla selkeät, tällä on suuri, paksu kuono täynnä terävänpuoleisia hampaita. Naisella on myös suuret kädet, joissa on kynnet, jotka olisivat muuten varsin terävät, mutta Hurtta pitää ne vähän pyöristettyinä - silti elukan nyrkki kyllä sattuu. Hurtalla on myös lyhyt, vähän karkea höyhenpeite pitkin tämän kehoa. Kuono, kädet, jalat sekä rinnan ja vatsan alueet ovat kuitenkin paljaat. Iho on ikäänkuin vaaleanoranssi, ollen kuitenkin paksua. Hurtalla on kallossaan myös kaksi pientä “sarvea” silmien yläpuolella. Elukalla on paksu, pitkähkö, haimainen häntä joka pitää hyvin tasapainoa yllä. Häntä usein laahaa hieman maata vasten, ollen tätä myötä pölyinen. Hurtan yleiseen ulkonäköön kuuluu muutenkin aina hiekka ja pöly, kuten Muilutuksessa asuvilla on tapana.
Eluka on värimaailmaltaan hyvin Muilutuksen menoon sopiva. Maanläheiset, ruskeat värit ovat esillä naisen höyhenpeitteessä, kuvioita ja värejä löytyy tummempana sekä vaaleampana. Tietynlainen raidoitus näkyy löytyvän.
Arpia naiselta löytyy sieltä täältä, niin pieniä kuin suuriakin. Hurtalla ei ole ollut tapana niitä sen kummemmin paikkailla, joten ne ovat jääneet varsin näkyviksi. Vaikka eluka vaikuttaa enemmän matelijalta, löytyy tältä sen verran nisäkäsgeenejä että nainen kyllä omistaa rinnat - tai ainakin niistä toisen. Toisen kappaleen kohdalla on vain suuri, rujo arpi, jonka alkuperä on monelle mysteeri. Hurtta kertoo vaihtelevia tarinoita tapauksessa suurella huvittuneisuudella.
Pormestarin yleiseen vaatetukseen kuuluu Muilutukseen sopiva muoti. Vanhanaikaisen tyyliset hameet ja liivit ovat usein yhdistelmä, jota Hurtta pitää. Suuret tummat nahkasaappaat jotka kilisevät kulkiessa tietenkin myös löytyy, sekä cowboy-tyylinen hattu. Housutkin käyvät kyllä tyyliin, mutta hameet on myös tehty niin että niissä on helppo liikkua.
Kyberosia ei vanhalla naisella ole lainkaan.
Luonne
Hurtta on äkkiseltään yllättävän rauhallinen tapaus. Nainen kyllä puhuu kumealla äänellä joka kuuluu helposti, nauraa paljon ja viettää aikaansa muiden kaupunkilaisten seurassa. Vanha nainen on kyllä uhkaavan näköinen, mutta harvoin tuo on kieltämässä ketään liittymässä seuraansa vaikka saattaakin tuijottaa arvioivasti.
Eluka odottaa muilta kunnioitusta, mutta myös suoraselkäisyyttä. Paljoa ei pormestari jaksa katsoa, jos joku hänen edessään empii, vaa lähettää sellaiset puhumaan hänen alaisilleen.
Eluka osaa kyllä arvostella muita ja sanoo asioita suoraan. Hurtta haluaa aina totuuden, oli se mikä tahansa. Ne, jotka yrittävät jotenkin keplotella itseään parempaan asiaan potaskalla tai tekevät muuta vilppiä, saavat kyllä alta aikayksikön kuulla kunniansa kunhan Hurtta vain kuulee. Nainen kyllä tietää, missä on soveliasta antaa nyrkkien puhua ja missä ei, mutta muiden kaupunkien piireissä tämä myös pitää yllä vähän uhkaavaa kuvaa itsestään. Vanhus haluaa pitää yleistä rauhaa yllä, mutta on kyllä valmis taistelemaan sen ylläpitääkseen.
Näin ollen dinosaurusmainen eluka osaa olla varsin intensiivinen, ajoittain myös pelottava. Kuitenkin, usein nainen on leppoisa tapaus. Enemmän tämä tosiaan tyytyy uhkaavaan olemukseensa, joka pistää monen rettelöitsijän miettimään seuraavaa tekostaan. Vaikka Muilutuksesta hän onkin, näin vanhalla iällä Hurtta tietää että jokainen taisto ei ole vaivan arvoinen ja antaa väelleen hyvät mahdollisuudet selvittää välejä keskenään, kuten kaupungissa on tapana. Naisella on myös varsin pitkä pinna, tämä osaa kyllä kuunnella kaikkien puolia asioissa ja haluaakin kuulla muiden mielipiteitä. Kuitenkin, jos elukan saa suuttumaan, saa kyllä ympäri korvia. Väkivalta ei ole mitään outoa naiselle, mutta tietenkin myös tietää missä käyttää sitä. Vaikka Hurtta suuttuukin, ei tämä aina käy käsiksi. Jotkut voivat sanoa, että naisen pettymys on pahempi rangaistus kuin mikään muu.
Ei Hurtta aina edes puutu mahdolliseen näkemäänsä sekoiluun muissakaan kaupungeissa. Ennemmin pormestari seuraa näissä tilanteissa vierestä, suurella mielenkiinnolla haluten nähdä miten tässä käy. Naisella on kyllä huumorintajua, paljonkin, mutta tietynlainen vahingonilo on tämän mukana lähes aina. Jos pelaa typeriä pelejä, voittaa typeriä palkintoja.
Nainen on myös erittäin itsepäinen, vaikka ei sitä aina myönnäkään. Eluka pitää pintansa asioissa, noudattaen omia periaatteitaan. Tämä on ajoittain valmis tekemään kompromisseja, mutta ei ole aikeissa muuttaa vaikkapa Muilutuksen tapoja. Hän on siinä maailmassa kasvanut, eikä näe syytä muuttaa sitä.
Vaikka nainen luottaakin vanhaan tapaan, siihen että vahvin päättää, on tällä aina ollut vähän pehmeämpi puoli. Tätäkään ei nainen niinkään myönnä, mutta kyllä tämä helposti katsoo heikompien perään. Jos jokin tilanne on karkaamassa käsistä, saattaa pormestari astua väliin, ettei mitään turhan vakavaa tapahdu. Vaikka Hurtta on myös vaativa ja tiukka, naisella on myös ollut tapana ottaa nuorempia humanoideja siipiensä suojaan. Pormestari uskoo että nuoriso on tulevaisuus, kuten moni muukin. Tämä haluaa että nuoriso oppii tavoille, mutta haluaa näiden myös olevan valmiita tulevaisuutta varten. Joskus, kovankin suhtautumisensa kanssa nainen saattaa päästää nuorempia helpommalla, mutta jos tällainen otetaan itsestäänselvyytenä pistää eluka sille kyllä stopin.
Töissään Hurtta on hyvin täsmällinen, mutta suhtautuu joskus asioihin tietynlaisella rentoudella. Ei ole tavatonta, että nainen heittää vitsiä työpöytänsä takaa alaistensa kesken. Myös muut kaupunkien johtohenkilöt ovat saaneet osansa Hurtan ajoittaisesta vitsailusta. Nainen pitää kyllä puolensa ja osaa ottaa asiat vakavasti, mutta turhan vakava tämä ei aina ole. Elukalla on vahvoja mielipiteitä, tämä osaa kyllä tuoda omat asiansa esiin työkeskusteluissa. Nainen voi kyllä vitsailla, mutta ei myöskään siedä jos jotkut hyppivät tämän silmille noin vain. Jonkin verran eluka saattaa sellaista katsella, mutta ei turhan kauaa. Jos jonkun pitää tärkeissä tapahtumissa pitää järjestystä yllä, se voi joskus olla pormestari Hurtta.
Muuten dinosaurus on varsin seurallinen, jopa omalla ronskilla tavallaan ystävällinen. Naisella on vähän roisi huumori ja tämä ei pelkää liata käsiään, mutta tämä on aina oman väkensä puolella. Hurtta viettää paljon aikaa ollen saatavilla kaupunkinsa väelle, ollen valmiina puhumaan myös niille jotka sattumalta lähestyvät tätä kadulla. Pormestari on mielellään mukana kaupungin toiminnassa suoraan ja pitää kyllä kunnon juhlinnasta.
Pormestari myös kunnioittaa suuresti esi-isiä, kuten kaupungissa on tapana. Nainen tämän myötä ymmärtää muiden humanoidien hengellisyyden, vaikka omakohtaisesti tämä pitää nämä asiat omana tietonaan. Hurtta käy usein hautausmaalla puhumassa isovanhemmilleen, ajoittain myös puhuu keskenään kunnon muinaisille esi-isilleen. Perhe ja läheiset ovat elukalle tärkeitä, vaikka tämä on ollut välillä vaikeissa väleissä noiden kanssa. Hurtta on lojaali niille, joista välittää ja on valmis puolustamaan näitä tarpeen tullen.
Hurtta haluaa ylläpitää Kalmiston rauhaa, mutta ei myöskään katso typeryksiä noin vain.
Hurtta on äkkiseltään yllättävän rauhallinen tapaus. Nainen kyllä puhuu kumealla äänellä joka kuuluu helposti, nauraa paljon ja viettää aikaansa muiden kaupunkilaisten seurassa. Vanha nainen on kyllä uhkaavan näköinen, mutta harvoin tuo on kieltämässä ketään liittymässä seuraansa vaikka saattaakin tuijottaa arvioivasti.
Eluka odottaa muilta kunnioitusta, mutta myös suoraselkäisyyttä. Paljoa ei pormestari jaksa katsoa, jos joku hänen edessään empii, vaa lähettää sellaiset puhumaan hänen alaisilleen.
Eluka osaa kyllä arvostella muita ja sanoo asioita suoraan. Hurtta haluaa aina totuuden, oli se mikä tahansa. Ne, jotka yrittävät jotenkin keplotella itseään parempaan asiaan potaskalla tai tekevät muuta vilppiä, saavat kyllä alta aikayksikön kuulla kunniansa kunhan Hurtta vain kuulee. Nainen kyllä tietää, missä on soveliasta antaa nyrkkien puhua ja missä ei, mutta muiden kaupunkien piireissä tämä myös pitää yllä vähän uhkaavaa kuvaa itsestään. Vanhus haluaa pitää yleistä rauhaa yllä, mutta on kyllä valmis taistelemaan sen ylläpitääkseen.
Näin ollen dinosaurusmainen eluka osaa olla varsin intensiivinen, ajoittain myös pelottava. Kuitenkin, usein nainen on leppoisa tapaus. Enemmän tämä tosiaan tyytyy uhkaavaan olemukseensa, joka pistää monen rettelöitsijän miettimään seuraavaa tekostaan. Vaikka Muilutuksesta hän onkin, näin vanhalla iällä Hurtta tietää että jokainen taisto ei ole vaivan arvoinen ja antaa väelleen hyvät mahdollisuudet selvittää välejä keskenään, kuten kaupungissa on tapana. Naisella on myös varsin pitkä pinna, tämä osaa kyllä kuunnella kaikkien puolia asioissa ja haluaakin kuulla muiden mielipiteitä. Kuitenkin, jos elukan saa suuttumaan, saa kyllä ympäri korvia. Väkivalta ei ole mitään outoa naiselle, mutta tietenkin myös tietää missä käyttää sitä. Vaikka Hurtta suuttuukin, ei tämä aina käy käsiksi. Jotkut voivat sanoa, että naisen pettymys on pahempi rangaistus kuin mikään muu.
Ei Hurtta aina edes puutu mahdolliseen näkemäänsä sekoiluun muissakaan kaupungeissa. Ennemmin pormestari seuraa näissä tilanteissa vierestä, suurella mielenkiinnolla haluten nähdä miten tässä käy. Naisella on kyllä huumorintajua, paljonkin, mutta tietynlainen vahingonilo on tämän mukana lähes aina. Jos pelaa typeriä pelejä, voittaa typeriä palkintoja.
Nainen on myös erittäin itsepäinen, vaikka ei sitä aina myönnäkään. Eluka pitää pintansa asioissa, noudattaen omia periaatteitaan. Tämä on ajoittain valmis tekemään kompromisseja, mutta ei ole aikeissa muuttaa vaikkapa Muilutuksen tapoja. Hän on siinä maailmassa kasvanut, eikä näe syytä muuttaa sitä.
Vaikka nainen luottaakin vanhaan tapaan, siihen että vahvin päättää, on tällä aina ollut vähän pehmeämpi puoli. Tätäkään ei nainen niinkään myönnä, mutta kyllä tämä helposti katsoo heikompien perään. Jos jokin tilanne on karkaamassa käsistä, saattaa pormestari astua väliin, ettei mitään turhan vakavaa tapahdu. Vaikka Hurtta on myös vaativa ja tiukka, naisella on myös ollut tapana ottaa nuorempia humanoideja siipiensä suojaan. Pormestari uskoo että nuoriso on tulevaisuus, kuten moni muukin. Tämä haluaa että nuoriso oppii tavoille, mutta haluaa näiden myös olevan valmiita tulevaisuutta varten. Joskus, kovankin suhtautumisensa kanssa nainen saattaa päästää nuorempia helpommalla, mutta jos tällainen otetaan itsestäänselvyytenä pistää eluka sille kyllä stopin.
Töissään Hurtta on hyvin täsmällinen, mutta suhtautuu joskus asioihin tietynlaisella rentoudella. Ei ole tavatonta, että nainen heittää vitsiä työpöytänsä takaa alaistensa kesken. Myös muut kaupunkien johtohenkilöt ovat saaneet osansa Hurtan ajoittaisesta vitsailusta. Nainen pitää kyllä puolensa ja osaa ottaa asiat vakavasti, mutta turhan vakava tämä ei aina ole. Elukalla on vahvoja mielipiteitä, tämä osaa kyllä tuoda omat asiansa esiin työkeskusteluissa. Nainen voi kyllä vitsailla, mutta ei myöskään siedä jos jotkut hyppivät tämän silmille noin vain. Jonkin verran eluka saattaa sellaista katsella, mutta ei turhan kauaa. Jos jonkun pitää tärkeissä tapahtumissa pitää järjestystä yllä, se voi joskus olla pormestari Hurtta.
Muuten dinosaurus on varsin seurallinen, jopa omalla ronskilla tavallaan ystävällinen. Naisella on vähän roisi huumori ja tämä ei pelkää liata käsiään, mutta tämä on aina oman väkensä puolella. Hurtta viettää paljon aikaa ollen saatavilla kaupunkinsa väelle, ollen valmiina puhumaan myös niille jotka sattumalta lähestyvät tätä kadulla. Pormestari on mielellään mukana kaupungin toiminnassa suoraan ja pitää kyllä kunnon juhlinnasta.
Pormestari myös kunnioittaa suuresti esi-isiä, kuten kaupungissa on tapana. Nainen tämän myötä ymmärtää muiden humanoidien hengellisyyden, vaikka omakohtaisesti tämä pitää nämä asiat omana tietonaan. Hurtta käy usein hautausmaalla puhumassa isovanhemmilleen, ajoittain myös puhuu keskenään kunnon muinaisille esi-isilleen. Perhe ja läheiset ovat elukalle tärkeitä, vaikka tämä on ollut välillä vaikeissa väleissä noiden kanssa. Hurtta on lojaali niille, joista välittää ja on valmis puolustamaan näitä tarpeen tullen.
Hurtta haluaa ylläpitää Kalmiston rauhaa, mutta ei myöskään katso typeryksiä noin vain.
Menneisyys
Grunhilde on syntynyt ja kasvanut Muilutuksessa. Monipäisen lapsikatraan vanhin, jo nuoresta iästä Hurtalla oli kädet täynnä töitä. Harvemmin nainen puhuu lapsuudestaan tai nuoruusvuosistaan, koska ei koe näitä kovinkaan mielenkiintoisina. On toki niitä, jotka muistavat niistä ajoista jotain, jotka ovat Hurtan elämään jollain tavalla kiinnittäneet huomiota. Hurtan perhe omisti pienen karjatilan, jossa riitti kyllä tekemistä. Nuori Grunhilde päätyi myös katsomaan paljon sisarustensa perään. Vanhempien suhde ei ollut parhain, kenties nuoruuden rakkaus oli vuosien saatossa laimentunut ja muuttunut enemmän yhteistyöksi, lopulta vain toisen sietämiseksi. Grunhilde päätyi sivuuttamaan vanhempien riidat parhaansa mukaan, keskittyen pitämään sisarustensa elämän mahdollisimman normaalina.
Nuorikko myös kuunteli paljon isovanhempiensa tarinoita suvun esi-isistä. Kunniakkain esi-isä oli eluka, kenties jo ihmisten ajalta, joka kuuleman mukaan oli mukana Muilutuksen rakentamisessa ja saattoi jopa muuttua suureksi pedoksi. Aikajanat ja yksityiskohdat eivät toki käyneet järkeen, mutta kuten Muilutuksen uskomuksissa oli tapana, ei sellaisilla ollut väliä. Kuten monille kaupungin kasvateille, myös Grunhildelle iskostettiin kunnioitus ja usko esi-isiä kohtaan jo nuorella iällä. Tämä seikka on pysynyt naisen mukana koko tämän elämän.
Kävi kuitenkin niin, että vanhemmille lopulta tuli ero. Hurtta edelleen on sitä mieltä, että se oli oikea vaihtoehto siihen aikana, mutta äidin lähtiessä muille teille, karjatila jäi perheen isän vastuulle. Kaikeksi onneksi perheellä olivat isovanhemmat auttamassa asioiden kanssa, eikä Grunhilde ollut aivan yksin vastuun kanssa. Nuorikko koetti kyllä isäänsäkin auttaa, mutta pienellä karjatilalla oli kyllä omat taloudelliset vaikeutensa. Isä ei koskaan paljastanut, mitä teki, mutta yhä Hurtta epäilee että tuo sekaantui rikollisten toimintaan. Äkkiseltään rahaa kyllä saatiin, mutta isä ei oikein selittänyt mistä ja oli usein poissa kotoa. Grunhildellä oli jo silloin epäilyksensä, mutta tämä piti suunsa kiinni. Lopulta kuitenkin kävi niin, että isä löytyi kuolleena satunnaisen kaivoskuilun pohjalta. Tämä pistettiin surullisen sattuman piikkiin, onnettomuuksia sattui. Grunhildelle jäi monta kysymystä eikä nainen vieläkään ole varma mitä ajatella isänsä kuolemasta. Hän arvelee, että isän päätyi huonoihin väleihin rikollisten kanssa ja sai maksaa siitä hengellään.
Isän tuomia rahoja kuitenkin jäi, mutta Grunhilde arveli niistä olevan vain harmia. Kun joku tuntematon henkilö tulikin vaatimaan niitä takaisin, sisaruskatraan vanhimpana oli Grunhilden tehtävä hoitaa asia. Olihan hän tässä vaiheessa karjatilan omistaja. Vanhin sisko yllätti ja suututti sisaruksensa törkkäämällä rahat hakijan kouraan ja käskemään tätä painumaan hiiteen.
Koska Grunhilde ei siinä tilanteessa haastanut riitaa, kenties rikolliset totesivat pienen karjatilan olevan turha vaiva. Perheen kesken kuitenkin tuli sitten riitaa, koska sisarukset olisivat mielellään pitäneet rahat. Olisihan Grunhilde voinut antaa hyypiölle selkäänsä, pystyihän nuori nainen siihen milloin vain. Nainen piti kuitenkin pintansa, että rahasta olisi vain seurannut hankaluuksia, kyllä he pärjäisivät. Riita äityi siihen pisteeseen, että yksi sisaruksista piti Grunhildeä pelkurina, sellaisena jota esi-isätkin katsoisivat alaspäin. Eluka oli nuori ja impulsiivinen vielä, mutta päätyi siihen lopputulokseen että sopi isovanhempiensa kanssa että nuo pitäisivät sisaruksista huolta, jättäen karjatilan isovanhempien nimiin. Grunhilde pakkasi laukkunsa ja suuntasi etsimään jotain töitä, todistaakseen itsensä ja noh, samalla tienaisi rahaa perheelleen.
Muilutuksen kaupungin melskeessä nainen teki hanttihommia sielä täälä, eläen aika pienellä määrällä omaa rahaa, lähettäen suurimman osan pienistä tienisteistään kotiinsa, vaikka ei sinne muuten oikein pitänyt yhteyttä. Ehkä koska naisella oli sitä halua todistaa itsensä sukunsa silmissä kuitenkin, alkoi tämä käyttää itsestään enemmän sukunimeä kuin etunimeä. Grunhilde-nimi jäi niiden käyttöön, jotka oikeasti ansaitsevat häntä puhutella sitä nimellä. Sitä paitsi, Hurtta-nimi herätti huomiota. Näinä aikoina nainen tuli tavanneeksi kaikenlaista väkeä, luoden enemmän suhteita kun moneen vuoteen karjatilalla. Se oli oikeastaan hauskaa vaihtelua. Hurtta sai hieman mainetta hyvästä työmoraalista. Muilutuksessa ei ollut tapana niinkään puolustaa heikompiaan, mutta ajoittain Hurtta puolusti niitä tarpeen tullet jotka sitä tarvitsivat ja nainen sattui paikalle. Hurtta tiedosti, että tällä tavalla saattoi kerjätä juuri sellaista huomiota mitä ei kaivannut, mutta kaiketi hän oli pohjimmiltaan pehmo vaikka Muilutuksessa oltiinkin.
Jotain ikäviä kohtaamisia toki tuli, mutta kuten sanottu, Hurtta toimi kuten Muilutuksessa oli tapana. Hurtta päätyi myös kokeilemaan häkkitaisteluiden maailmaa, missä hän tienasi lisärahoja joita lähettää kotiin. Se ei ehkä ollut monelle se fiksuin vaihtoehto, mutta tässä kaupungissa se oli normi. Hurtta ei häpeä näitä aikoja, kyllähän enemmän sai mainetta tätä kautta. Ajan kuluessa Hurtasta tuli jonkinlainen julkimo kaupungissa, mikä tavallaan huvitti naista. Hän oli kokeillut tätä touhua ihan vain lisärahan toivossa, halusi kokeilla millaista tämä nyt sitten oli. Puheet hänestä kantautuivat kotikulmille ja sisaruksia tuli lopulta myös moikkaamaan. Joidenkin sisarusten kesken välit olivat yhä vähän nihkeät, eihän Hurtta ollut pitänyt oikein yhteyttä lähdettyään.
Kun isovanhempien hautajaiset pidettiin, saivat sisarukset surunsa keskellä vähän paremmin välejään paikattua. Hurtta ei edelleenkään syytä sisaruksiaan lähdöstään, huolehtihan hän heistä välimatkasta huolimatta. Hurtta jatkoi toimiaan häkkitaisteluiden maailmassa, keräsi mainetta ja otti myös siipiensä suojaan vähä nuorempia taistelijoita. Nainen sai myös vähän opettajan mainetta tätä kautta, mikä jälleen kerran vähän huvitti elukaa, mutta ei tämä ole koskaan sitä pistänyt pahakseen.
Elämä sujui suhteellisen hyvin hyvän aikaa. Hurtta oli jo sen verran vanhempi siinä vaiheessa, että aikoi lopetella taistelijauraa ja pohti palaamista perheen karjatilalle. Se olisi leppoisaa elämää taas vaihteeksi. Nainen kyllä oli Kalmistoa kierrellyt, mutta halu nähdä vähän enemmän taas tuntui kutkuttavalta.
Sitten Muilutukseen iski myös Kalmiston muitakin kaupunkeja koskeva asia: sota Aarnia kohtaan. Hurtta katseli, kun Muilutuksen nuorempi väki tohkeili sodasta, vihdoin jotain tapahtui. Mukana oli myös Hurtan aiempia suojatteja. Nainen ei olisi halunnut lähteä moiseen mukaan, mutta noh, jälleen hän todisti itselleen olevansa turhan pehmo. Hän halusi pitää mahdollisimman monen nuoremman turvassa, olihan noissa enemmän tulevaisuutta kaupungille kuin hänessä itsessään.
Sota ei ollut kenellekään helppoa aikaa, vaikka siihen oli osaksi lähdetty vähän soitellen. Näistäkään ajoista Hurtta ei paljoakaan puhu, vaikka saikin myös siellä vastuuta, joka tuntui kummalta. Toisaalta, vastuuta muista hän oli lähtenyt hakemaankin. Kun sotilaita alkoi kadota Aarnin metsän uumeniin jälkiä jättämättä, Hurtta alkoi kyseenalaistamaan konfliktia entisestään. Suuresti esi-isään kunnioittamaan opetettu eluka alkoi ainakin omassa mielessään nähdä, että metsä oli aarnilaisille yhtä tärkeä kuin esi-isät Muilutuksen väelle. Ajatus sellaisen loukkaantumisesta alkoi tuntua epämukavalta ja vaikka Hurtta kaivoi huolta ja surua menetetyistä tovereistaan, näki hän tämän kaiken lopulta kovin typeränä.
Kun Hurtta sitten yhdessä tilanteessa loukkaantui suhteellisen pahasti kranaatin jäljiltä, pelastettuaan toisen sotatoverin, joutui nainen sodan lopuksi toipumaan. Vaikka sitä piti olla levolla, piti Hurtta silmänsä ja korvansa auki, kuunnellen tarkasti mitä tietoa sotarintamalta oikein tuli. Lopultahan kävi niin, että kaupungit solmivat rauhansopimuksen. Eluka kuitenkin tiedosti, että ei halunnut tällaisen typeryyden toistuvan. Muilutuksen silloinen pormestari oli sorttia, joka ei olisi pistänyt pahakseen jos uusi sota olisi syttynyt, koska heidän kaupunkinsa oli vahvoin ja sitä piti aina todistaa. Hurtalla oli aina ollut taipumus suojella muita, joten pakkohan sitä oli tälläkin kertaa tehdä.
Kun oli seuraavan Turnauksen aika, vammoistaan tervehtynyt Hurtta liittyi tapahtumaan ja haastoi pormestarin. Olihan se aika taisto, mutta naisen onnistui lyödä entinen johtaja maahan. Sitä kautta Grunhilde Hurtta sai pormestarin viran, mitä oli lähtenyt hakemaan, mutta se myös yllätti naisen. Vaikka kaupungissa oli vahvimpien vastuu, kaikki työmäärä oli yllätti. Kesti aikansa, että nainen oikeasti tottui tällaiseen elämään mutta ajan kuluessa se alkoi sujua yhä paremmin. Hurtta kyllä otti väkeä auttamaan itseään, kunhan vain nuo oikeasti osasivat asiansa.
Varsin hyvin Hurtta on pyörittänyt Muilutusta yli parinkymmenen vuoden. Häkkitaistelijan taustalla sekä luontaisella vahvuudellaan (lieneekö sitten syynä kaikenlaiset eläinlajit joita elukan geeneissä on), tämä on pitänyt vankasti kiinni asemastaan. Vanha nainen ei halua antaa titteliään kenelle tahansa typerykselle. Kyllähän Hurtta toivoo, että joku oikeasti asiansa osaava veisi pormestarin virran häneltä Turnauksessa, mutta ei hän aio päästää nuorisoa helpolla. Mutta nainen kyllä edelleen haaveilee mahdollisuudesta palata perheen karjatilalle viettämään leppoisampaa elämää kaiken paperityön ulkopuolella.
Trivia:
- omistaa monta asetta, mutta usein suosii vanhaa metsästyskivääriä
- Hurtan hampaat kasvavat takaisin kuten hailla ja tälle muodostui häkkitaisteluaikoina tapa lahjoittaa irtohampaitaan faneille
- naisen etunimeä käyttävät vain harvat, lähinnä perheenjäsenet sekä muut läheiset
- ei arvosta rikollisten toimintaa pätkän vertaa, sietää sitä joissain tilanteissa mutta omaa kyllä selkeät kannat. Lahjomaton
- Hurtan pääasiallinen inspiraatio oli nanuqsaurus
Hahmo, tekstit ja koodi c Sirita
